Sänkkäri

Olen pari kertaa käyttänyt puhuessa tai sosiaalisessa mediassa termiä sänkkäri. Toisille se saa hymyn naamalle, sekä valtavan kaipuun fiiliksen nuoruusvuosiin. Katse lasittuu ja näen miten muistot kiitävät ajatuksissa kiitolaukkaa.

Toiset pälyilevät epäuskoisena ympärilleen, ovatko ainoita, jotka eivät ymmärtäneet, mikä se termi oli.

Nyt se paljastetaan: sänkipelto. Niille, jotka ovat hyvin nuoria tai urbanisoituja kerron, mikä sänkipelto on. Se on viljapelto (esimerkiksi ohra, kaura, ruis tai vehnä), joka on puitu puimakoneella. Koneen jäljiltä korsi on katki noin 20 cm korkeudelta ja muistuttaa ehkä etäisesti pellavapäisen pojan tukansänkeä.

Sänkkäri on hevosihmisten kausiherkkua. Sen alkua odotellaan ja siksi kesän vaihtumista syksyyn voi jotenkin kestää paremmin. Sänkipellon avautuessa eteen maastolenkillä tai tallin vieressä sekä ratsastajan, että hevosen ryhti kohoaa kymmenen senttiä.

Tämä tapahtuu monille herkkua maistamaan päässeille jopa autolla ajaessa, kun ohitetaan upeamaisemainen ja silmänkantamattomiin jatkuva sänkkäri.

Pellon puolelle astuttaessa ensin ravataan pitkällä askeleella ja ehkä vähän pidemmällä ohjalla. Ravi on letkeän rytmikästä. Pellolla on kiva tehdä kymmenien metrien ympyröitä ja vaihdella mielen mukaan suuntaa, sillä tilaa riittää, eikä aidat rajoita kuvioita.

Kun alla alkaa rullata niin paljon, että raviin tulee ilmakuoppia raviaskeleen pidentyessä, on laukka enää ajatuksen päässä. Sänkkärillä hevoselle ei tarvitse antaa merkkiä laukasta, sillä se nostaa sen itse luonnollisena jatkeena ravin kiihtymiselle. Laukka alkaa isoina pyöreinä liikkeinä. Hevosen pää nousee etuviistosta, jossa se on ollut. Valppaustaso nousee molemmilla.

Nouset etuviistoon ja seisaalleen jalustimille. Kädet on koukussa vyötärön edessä ja pitävät kireinä ohjia. Pää on hieman takakenossa, jotta näet eteen ja ilma virtaa samalla kasvoille. Suljet silmät kahdeksi sekunniksi, kun räpytät silmiä ilmavirran osuessa niihin.

Tunnet, kuinka monta sataa kiloa lihasta ottaa laukka-askelia polviesi puristuessa kohti toisiaan satulaa vasten. Peppu ja selkä keinuu vielä laukan tahdissa pyöreänä. Mutta ei kauaa.

Kaviot alkavat tömistämään maata tihenevään tahtiin. Rummutus on tiheää ja voimakasta. Näet etujalkojen kaviot jo kaulan alla, kun askel venuu. Laukan keinuntaa ei ole, vaan se on tasaista nopeaa tärinää, jonka tunnet nilkoissa, pohkeissa ja polvissa niiden puristuessa satulaa vasten. Kädet on venuneet suoriksi eteen hevosen kaulan mukana.

Hevonen on venunut äärimmilleen ja maisemaa ei ehdi katsoa. On vain rummutus maata vasten ja silmäkulmista valuva vesi.

Vapaapudotus voimakkaan lihasmassan selässä kestää vain hetken, sillä pellon pää on lähentynyt sekunneissa kaukaisuudesta. Tuona hetkenä et ajatellut mitään. Oli vain voima, nopeus, tuuli vasten kasvoja ja vuotavat silmät. Pieni varovaisuus ja pelko vaarasta tulee vasta, kun tartut ohjiin pidättäen.

Nouset pystyasentoon seisomaan ja nojaat taakse, jotta saat ohjiin voimaa pysäyttääksesi vauhdin. Hiukan enemmän vetoa vasemmalla ohjalla koko kropan kääntyessä samaan suuntaan. Hevonen kääntää päätä alas vasemmalle ja kaartaa hiljentäen laukkaa.

Pian vauhti on saatu laskettua käyntiin jäähdyttelyravaamisen jälkeen. Aurinko on laskemassa ja metsän reunan yli loistaa vielä peltoon tehden sen kullan väriseksi. Hevosen kaulalla suonet pullottaa ja väri on muuttunut tummaksi hiestä. Sen kaula notkuu pitkänä edessä ja korvat ovat hörössä tyytyväisyyden merkkinä. Keinut lantion rytmissä satulassa. Rentous valtaa molemmat ja pyörittelet nilkkoja keinuvan käynnin tahtiin. Aaaaahhh... Elämä on ihanaa!

(Kirjoitettu kännykällä tallin penkillä hikisen ratsastusretken jälkeen viilennellessä).

Avaran paikan villitys valtaa sekä hevosen, että ratsastajan!