Pehmeän lumisessa tarhassa tallin pirteä vanhus polkaisi itseään hokkikengällä etujalkaan tässä pari viikkoa sitten. Sitä se tekee, kun vanhat rouvat pistää jalalla koreasti ja pää vetäisi enemmän kuin jalat kykenee. Pääasiassa, että irrottelevat. Vahinkoja sattuu nuoremmillekin.
Haava ammotti aluksi verisenä, mutta oli tarkemmassa tutkimuksessa kuitenkin siisti. Tein pikakyselyn tilanteesta tallimme luottoeläinlääkärille ja lähetin ylimmäisen kuvista eläinlääkäriaseman sähköpostiin kännykälläni. Elämää helpottaa nykytekniikka, sillä kuvista kävi ilmi, että eläinlääkäriä ei tarvita paikkaamaan haavaa. Riitti, että seuraavana aamuna hän tuli antamaan antibioottia ja haavanhoito-ohjeita.
Pikapaikkaus hokin tekemään haavaan onnistui tarrateipillä. Lumella viilensin haavaa ja yritin saada verenvuotoa tyrehtymään. Jatkohoitona oli viisi päivää antibioottia ja tarrateippipäällysteinen kääre jossa oli vanunauhaa ja sen sideharsotaitos ja hunajatyyny kohti haavaa. Näppärä keksintö, joka sideharson sisällä estää harsoa tarttumasta haavaan. Luonnontuote kaiken lisäksi.
 |
| Haava tuoreeltaan tarkastelussa. |
 |
| Ensiapua oli ulko-oven takana monta tonnia. |
 |
| Painoin lunta haavan päälle ensin vähän aikaa. |
 |
| Musta tarrapinteli viimeisteli tekemäni paketin haavan päälle. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti