Eläimellinen elämä alkoi klo 03, kun yksi koirani aloitti synnytyksen. Se on ensikertalainen, mutta rakennettu "niin kovasta puusta", että arvasin sen olevan tilanteen herrana myös tässä hommassa. Ja arvaukseni meni oikeaan.
Viimeaikaisten vähien yöunien ja pienen vauvan vuoksi oli helpottavaa, että osuuteni tässä synnytyksessä oli mitätön. Minua ei siinä tarvittu oikeastaan mihinkään. Silloin luonto hoitaa homman ja saa nauttia elämän ja luonnon ihmeestä.
 |
| Klo 5.30 kaikki oli ohi ja nukkuminen sai jatkua hetkisen. |
Synnyttävää narttua ei voi jättää yksin synnyttämään ihan sen oman hengen ja komplikaatioriskien vuoksi. Kun seuraa vierestä 3 tuntia, varmistuu synnytyksen normaalista kulusta, eikä tarvitse valvoa jälkikäteen komplikaatioita epäillessä tai ajaa eläinlääkärille tarkistamaan tilannetta. Siinä menee helposti neljännesvuorokausi kaikkineen eläinlääkärille siirtymisineen, jos alkaa epäilyttämään joku asia. Yöaikaan varsinkin mahdollisimman epämukavaa verrattuna muutaman tunnin valvomiseen.
Kävin varmuudeksi jo kello 05 suihkussa, sillä aamulla oli tiedossa myös hammaslääkäri. Se oli kyllä hyvä taktiikka ja näin ei ainakaan venunut synnytys ihan kauhean myöhään. Se on aivan varmaa, että jos sovit jonkin viisi minuuttiakin kestävän asian monta päivää ennen tai jälkeen lasketun ajan, koira synnyttää juuri silloin. Oikeastaan näin voit varmistaa synnytyksen ajankohdan. Varaa jotain todella tärkeää tai arvokas tilaisuus, mitä on hankala perua ja a vot, narttu kuoputtaa avautumispolttojaan juuri silloin pedillään!
Lopputulos oli 3 urosta ja 2 narttua ja ehdin vielä tunnin nukkua synnytyksen päätyttyä. Yön tapahtumista ilahtuneena kerroin uutisen pentueesta hammaslääkärissä. Uusi hoitaja osoittautui kolmen mäyräkoiran omistajaksi ja mäyräkoirien suureksi rakastajaksi. Niinpä toimenpiteestä ei meinannut tulla mitään, kun minun piti vastailla noin kahteensataan kysymykseen nyökkäilemällä ja änkyttämällä kilo rautaa kidassa. Vältin nukahtamasta hammaslääkärin tuoliin, vaikka sitä pelkäsin etukäteen keskivaikeassa väsymystilassa. En olisi kuulemma ollut ensimmäinen niin hyväuninen.
Aamulla sain hiukan tehtyä ei eläimiin liittyvää työtäni, mutta siitä sitten jo siirryttiinkin taas tutuille raiteille kauppareissulla. Matkalla kaupoille kävin meidän omalla eläinlääkärillä tarkistuttamassa rupikoiran hoito-ohjeita ja ostamassa desinfiointiainetta koiraboxeille ja tiloihin. Sain antibiootin mukaan jo eläinlääkäriltä, joten apteekkivierailu poistui iltaohjelmasta. Meidän pikkukylän eläinlääkäriasemalla (Sjuvet) on kyllä uskomattoman hyvä tarvikehyllystö. Harvassa apteekissa on niin kattava valikoima eläintarvikkeita, salvoja, hoitoaineita ja ravinteita.
 |
| Meidän koirat rakastaa näitä ruskeaksi paistettuja porsaannahka luita. Iso pakkaus kiitos! |
Koirille tuli hankittua ruokaa ja luita sekä käytyä Mustissa ja Mirrissä. Samoin kävin tapaamassa ystävääni, jonka kanssa ehdittiin sopia seuraavista näyttelymatkoista sekä Norjaan, että Turkuun.
Kotiin palattuani kävin tallilla, mutta öisestä valvomisesta johtuen ratsastus jäi väliin. Josko oma turvallisuus oli myös mielessä, tänään myös mukavuudenhalu vei voiton. Sade kun inhotti maneesista huolimatta. Odessa sai omenaa ja rapsutusta.
Loppuillan ohjelmaan kuului rupikoiran karvojen ajelua ja ihon hoitoa, koirien ruokintaa, tämän blogin ulkoasun muokkaamista sekä kirjoitusta ja uusien pentujen ihailua. Eläimet ovat jo niin kiinteä osa elämää, että sitä ei aina hyvin edes tiedosta. Ne vievät silti suuren osan ajasta. Se, että se ei haittaa itseä on merkki siitä, että niistä nauttii kovasta työstä huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti