Niitä on taas. Pentuja. Se on tosi mukavaa aikaa, mutta kuluttavaa ja stressaavaa.
Pentujen kasvua silmissä on ihana katsoa ja istuskella ihmettelemässä, miten luonto hoitaa eri asioita: silmien aukeaminen, nisän löytyminen, jalkojen tulo alle jne.
Vastuu pennuista on kuitenkin suuri. Ja pelko, että jotain alkaa mennä pieleen. Niinkin on sattunut ja sellaisella hetkellä on melko voimaton olo luonnonvoimien edessä. Kun on ruvennut hommaan, ei voi kesken sanoa, että "Tää ei ollutkaan kivaa, en mä halua enempää". Jokainen pentu on hoidettava syntymästä uuteen kotiin asti.
8 viikkoa, jona aikana tapahtuu paljon.
Lämpöjen mittausta monta kertaa päivässä, syntymä, pari päivää valvomisesta selviämistä, silmien avautuminen, mönkimisvaihe, isompaan laatikkoon siirto, kiinteän ruuan antaminen, telmimisen opettelua, kakkaa, kakkaa, kakkaa ja vähän vielä kakkaa. Kaupassa käyntiä pullahyllyllä monta kertaa viikossa, kahvilana toimiminen pennunkatsojille. Tiskokoneen täyttöä ja tiskikoneen tyhjentämistä. Siivoamista pentulaatikossa, siivoamista keittiössä, pihalla ja joka puolella. Pentujen kynsien leikkausta, hampaiden katsomista, seisottamista ja vertailua. Puhelimessa puhumista autossa, ruokaa laittaessa, pentulaatikkoa siivotessa, ratsastaessa, kävellessä ulkona, kävellessä kaupassa, kävellessä kotona ympyrää tietämättä mitä pitikään tehdä. Papereiden täyttämistä, samojen asioiden kertausta pentujen opettamisesta, kysymyksiin vastaamista ja pennunostajien arviointia.
Mutta se kaikki raataminen on sen arvoista. Kun 8 vuotias tyttö saa pennun syliin ja katsoo onnellisena äitiään. Tai kun iso metsämies hymyilee pentuja katsoessaan kyyneleen tullessa silmäkulmasta. Kun eläkeläinen tarttuu molemmin käsin käteesi ja kiittää uudesta ja aikaisemmista koiristaan. Kun saat enemmän jolukortteja kuin kukaan muu samalla tiellä. Kun BIS-voitto tulee näyttelyssä 6 sukupolven kasvatilla. Kun kasvatin omistaja soittaa käyttövaliosta ylpeydestä puhkuen. – siksi tätä tehdään. Uudestaan ja uudestaan.
Tästä se lähtee. Vajaan vuorokauden ikäiset pennut mönkimässä. Monta tarinaa vielä edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti