Raskauteni oli fyysisesti todella helppo ja täysin vaivaton. Pääsin kyykkyyn aivan loppuun asti vaivatta. Lopetin noin 6 kuukautta odotettuani kävelynkin hevosen selästä käsin. Ihan turvallisuuen ja oman kehon tuntemusten vuoksi. Rakko ei enää tahtonut sietää pientäkään liikettä ja maha alkoi olla selkeä. Olin toki jo rauhoittanut menoa pitkään aiemminkin ja kysynyt lääkärin ohjeita. Mielestäni siinä kohtaa, kun mietin miten liu-un alas selästä vatsani selkeästi kasvettua, oli sopiva hetki pysyä kokonaan maan pinnalla. Se ei ollut niin haikeaa, mitä luulin.
Arvelin olevani todella huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen. Loppuraskaus oli pelkkää puuskutusta ja 200 metrin matkan tallille ajoin autolla. Se oli pakon sanelemaa, jos ajattelin jaksaa kävellä tallissa edes hetken. Puuskutin ja huohotin todella niin paljon, että noin seitsemissä kymmenissä oleva tallin omistaja oli huomattavasti nopeampi kävelijä kuin minä.
Kokeilin ratsastusta viisi viikkoa synnytyksen jälkeen. Minun piti mennä vain loppukävelyt ystävän ratsastuksen jälkeen, mutta ajattelin kokeilla myös ravia. Sehän meni helposti, joten sitten vielä pätkä laukkaa. En hölskynyt kamalasti, en pelännyt selässä mitään outoja eikä muutenkaan tuntunut oudolta, mitä olin pelännyt. Puuskutus johtui vain suurentuneesta verimäärästä ja keuhkojen tilavuuden pienentymisestä – ei kokonaan huonosta kunnostani.
Ratsastuksen opettajani oli ratsastanut Odessaa kerran pari viikossa ja itse olin juoksuttanut sitä liinassa, joten se oli pysynyt kohtuullisesti liikkumassa. Ensikokeilun jälkeen viikon päästä ratsastin opettajan ohjauksessa jo vartin. Jaoimme tunteja puoliksi niin, että opettaja ratsasti ensin ja minä sen jälkeen. Verryttelyn jälkeen olisin ollut alkuvaiheessa vielä liian väsynyt.
Tästä on edetty rivakkaa tahtia ja nyt on jälleen täysi meno päällä. Istunta on jopa paljon parempi ja helpompaa mitä ennen raskauttani. Voimaa on tullut jalkoihin valtavasti ja pystyn toimimaan paremmin istunnalla, mitä ennen. Ratsastus on jostain ihmeen syystä tosi helppoa ja kevyttä. Tätä asiaa mietin päivänä eräänä ja tajusin – jalkakyykyt!
Olen tehnyt jo 8 kuukautta tehokasta jalkakyykkyä päivittäin. Ensin vain 4-5 kiloa mahan seudulla ja lopulta 14 kiloa punnusta keskivartalossa ja kehossa. Painopiste on hiukan muuttunut toukokuun synnytyksen jälkeen, mutta nyt alati kasvava punnus koettelee jälleen lihaksia. Nyt jo yli 7 kiloinen patukka on voimistanut reiteni ja pohkeeni timmiin kuntoon. Pakarat ovat (pienen läskikerroksen alla tosin) kiinteytyneet. Voimaa on kuin pikajuoksijassa.
Harjoittelun epäergonomisuus tuntuu alaselässä, mutta punnuksen iloinen ilme ja naurunhörähdykset auttavat kestämään sen. Urheilija ei tervettä päivää näe.
 |
| Potra punnus vaunuissa pyörien päällä. Tässä muodossa se rasittaa minun lihaksiani vähiten. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti