Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo vuosi. Kerronpa tässä miksi. Tai näytän kuvin – kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa.
Olen viimeisen vuoden aikana toteuttanut uskomattoman projektin, eli saanut pojan. Pojan, joka täyttää ensi viikolla 4 kuukautta. Niinpä tähän eläinaiheiseen kirjoitteluuni tulee hieman vielä lisää syvyyttä elämänkokemuksen myötä.
Ja koska talossa on nyt pieni ihmisvipeltäjä, myös tämä blogi tulee pysymään sellaisena, että tätä voi lukea myös pienet sekä nuorisolukijat. Elämä on kuitenkin niin ihmisten kesken, kuten eläimien kanssa eläessä sekä iloa ja surua – luonnossa jopa julmaa. Täten kaikki tämä elämä tulee näkymään myös kirjoituksissani todellisena. Toivon, että tämä blogi täyttää sisällöllään monen pienen ja suuremman lukijan tarvetta olla eläimien lähellä.
Tällä blogilla ei ole minkäänlaista tarvetta opettaa tai olla ainoa ja oikea. Ei myöskään muiden yläpuolella. Kerron omista kokemuksista. Omista mielenkiinnon kohteista. Etsin tietoa ja kerron sen eteenpäin muillekin. Hoidan eläimiä oman tapani ja kokemukseni mukaan. Mahdollisimman järkevästi, luonnollisesti ja inhimillistämättä.
Päästän teidät mukaani ja elämääni kera eläinten.
 |
| Poikani ja koirani elävät yhdessä. Molemmilla on kuri ja jonkinlainen järjestys. |
 |
| Kuljen ja reissaan – sekä eläimieni, että poikani kanssa. |
 |
| Mukana elämässä – siis myös tallilla – on nykyään myös poikani. |
 |
| Poika tutustuu eläimiin turvallisesti kanssani. |
 |
| Molemmat antavat toisilleen lämpöä ja läheisyyttä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti