Hae tästä blogista

maanantai 5. marraskuuta 2012

Pikkupennun keinoruokinta

Viikko sitten oli sellainen hetki tässä huushollissa, että heikompaa hirvittäisi. Joskus eläinten kanssa joutuu kaventamaan omaa mukavuusaluetta ja tinkimään yöunista.

Kahden pentueen lisäksi otin hoitooni kaksi kolmen päivän ikäistä pentua, joiden emältä on loppunut maito. Ensin pennut olivat niin pieniä, että niitä lisäruokittiin. Sitten emältä loppui maito syystä tai toisesta. Ehkä sen "aivojen maitokeskus" kuvitteli, ettei maidolle ole tarvetta kun se ei vähene pentujen lisäruokinnan vuoksi. Mikä onkaan johtanut mihinkin, tulos on, että pennut oli ruokittava nyt 2–3 tunnin välein ympäri vuorokauden.

Pennut syntyivät nelisen tunnin ajomatkan päässä minusta, mutta päätettiin, että suorietaan siirto ja pennut tulevat tänne. Syynä oli se, että minulla on täällä kaksi imettävää narttua, joilla on 5 ja 6 viikkoiset pennut, jotka jo syövät kiinteää ruokaa. Molemmilta emiltä tulee maitoa, joten imettäjä vaihtoehtoja on kaksi. Lisäksi itse olen äitiyslomalla kotona ja pystyn hoitamaan ympäri vuorokauden pennuista.

Pennut pakattiin kylmälaukkuun lämpöpullon, pehmusteen ja pyyheliinan kera. Emä boxiin yksin, jotta se ei kuoppaisella ja mutkaisella tieosuudella vahingossa vahingoita pentuja. Puolessa välissä matkaa, jossa tapasimme, syötettiin pentuja koiranpentujen äidinmaidon vastikkeella.

Pentujen oma emä onneksi putsasi pentuja, joten minun ei tarvinnut syötön organisoinnin lisäksi huolehtia pissatuksesta ja mahan toiminnasta. Pennut olivat kuitenkin niin luisen ohuita, että aloitin keinoruokinnalla ja joka kolmas tai neljäs kerta ehkä kokeilin vierailla emillä syöttää niitä. Pentujen kun on saatava noin 3 tunnin välein ruokaa, oli yöaikaan varsinkin helpompi syöttää "patentilla", kuin makuuttaa keinoemoa kiinni pitäen ja tietämättä paljonko maitoa menee.

Tärkeitä osatekijöitä vastasyntyneiden pentujen selviämiseen on: lämpö, neste, ravinto, putsaus/suolen toiminta, riittävä energian saanti, säännöllinen ruokinta ja suoraan sanottuna onni.

Ilta ja yö 1 (pennut 3 pv vanhoja): Pennut ovat tosi kuivia ja laihoja. Ne ovat aavistuksen viileitä, mutta ihme kyllä imevät vielä. Aloitan tehoruokinnan 2 tunnin välein vastikkeella. Lisään siihen Puppyboosteria joka annokseen. Emä saa Primperania maidon herumiseen. Yritin pentuja toisella emällä, mutta ne ovat vielä liian heikkoja imemään nisää kunnolla pysyäkseen siinä. Vaikka imurefleksi on hyvä, on pentujen ennuste heikko. Mikä tahansa pieni muutos voi viedä niiden kunnon ja hengen. Ilman lämpöä ja ruokaa ne kuolisivat tunnissa–kahdessa. Pentulaatikossa on lämpövesipullot varmuuden vuoksi.

Päivä 2 (pennut 4 pv vanhoja): Emä ei syö ja maitoa ei ole siis oletettavissa lisää sen vuoksi. Juotan sitä joka pentujen juottamisella ruiskun kanssa. Lopetan iltapäivällä Primperanin, josko se on syömättömyyden syy (ihmisten oksennuksenestolääke). Annoin myös iltapäivällä toisten pentujen imeä emää, jotta sen aivot saisivat signaalin lisätä maidontuotantoa. Pennut alkavat hiukan kerrallaan piristyä ja syödä paremmin. Eron näkee joka syötöllä, joten työ on palkitsevaa vaikka olen melko kuollut yön jäljiltä valvomisesta.

Yö 2: Pennut syövät hyvin ja nopeasti. Lämpö huoneessa pidetään edelleen normaalia lämpimämpänä, mutta lämpöpullot olen ottanut jo pois laatikosta.

Päivä 3 (pennut 5 pv vanhoja): Pennut imevät jo kunnolla "keinonisää", jonka olen tehnyt ruiskusta ja tutista. Uskallan kokeilla jo antaa imeä toista vanhempien pentujen emää. Se onnistuu kohtuullisesti, mutta pennut eivät löydä hyvin nisää tai pysy siinä. Intoa ja elinvoimaa on kuitenkin jo niin hyvin, että uskon niiden jäävän henkiin. Emä syö ensimmäisen kerran. Jos saan emän maidon alkamaan uudelleen, rupeama muuttuu huomattavasti helpommaksi. Emä hoitaa pentuja edelleen hyvin ja huolehtii nuolemisella vatsan toiminnasta.

Päivien 4 ja 5 (pennut 6 ja 7 pv vanhoja) aikana pentujen kunto alkoi heikentyä. Ensin kuoli toinen ja kaksi päivää myöhemmin viikon ikäisenä toinen. Tässä kohtaa olin väsymyksestä jo aivan sekaisin, joten jätin tämän blogin kirjoituksen kesken ja jätin tallennettuna koneelle. Tunnelma on jokseenkin turta, sillä merkkejä pentujen etenemisestä oli jo muutaman päivän ajan. Pennut olivat hyvin aktiivisia ja reippaita, mutta ilmeisesti niillä oli jotain rakenteellista vikaa. Pentueessa syntyi myös kaksi muuta pentua, jotka olivat epämuodostuneita.

Tässä kohtaa jälkikäteen ei voi sanoa, että tekisin mitään toisin. Minulla on pitkä kokemus vastasyntyneiden pentujen lisäruokinnasta. Aina välillä joku saattaa tarvita pari kertaa varmuuden vuoksi lisäruokaa. Huomaan nopeasti vastasyntyneiden elinvoimassa häiriöt, koska olen nähnyt pentuja niin paljon. Valitettavasti noin puolessa tapauksista, kun jotain ilmenee, sitä ei pysty pysäyttämään vaan jotain on vialla. Onneksi näitä tulee kuitenkin prosentuaalisesti niin harvoin, että tätä jaksaa.

Ihminen on aika voimaton luonnonvoimien edessä, jos joku on mennäkseen pieleen. Elävää eläintä ei saa eläväksi, jos siinä on vika. Siinä on tämän touhun suuri vaikeus. Ihminen leikkii "jumalaa" päättäessään mitkä eläimet saavat lisääntyä ja kenen kanssa. Silloin on myös otettava vastaan, mitä on "tilannut". Homma on hoidettava loppuun asti - oli se pentujen luovutus, kuolema tai jokin muu. Kesken ei voi jättää ja sanoa, että "tämä ei ollutkaan kivaa, en mä enää halua".

Emä oli kolme-neljä päivää selkeästi masentunut ja makasi suurimman osan ajasta sänkyni alla, jonne se lopulta vei viimeisen pennun kun se alkoi heikentyä tuntuvasti. Kun se ensimmäistä kertaa tuli kauppareissun jälkeen minua iloisesti vastaan olin helpottunut sen surun puolesta. Aika parantaa haavat, niinhän sanotaan.

Jos tästä kokemuksestani on jollekaan mitään apua, lohduton uurastus yötä päivää viikon ajan ei ollut turha. 

Pikkupennun ei kuulu olla "luinen". Mutta jos sen pelkkä maha kasvaa ja kaula ohenee, on jotain pielessä.
Tämä pentu on hiukan luinen, mutta ei vielä sellainen "pallomaha", jota tarkoitan. Ikää 3 vrk.
Mun oma patentti. 10 tai 20 ml ruisku ja Royal Canin maitojauhepaketista tuttiosa päähän.
Tällä saat ruokittua pienikokoista pentua. Tuttipullosta ne ei syö.
Kun imu toimii ja etujalka vispaa, ollaan vielä plussan puolella. Paikallaan oleva tai juomaton pentu ei ole hyvä merkki.
Emä tai muu hoitava narttu on tärkeä pentujen kehitykselle.
Helpottaa myös, jos hoitaa putsaamisen ja siten suolen toiminnan.
Keinoemo jota pitää pitää kiinni. Tämä pentu sentään pystyy imemään keinoemoa.
Luinen pentu ja lyhytkarvainen emä, joka oli liian vilkas pysyäkseen imetyksen ajan paikallaan. Vieras tilanne hämmentää.

3 kommenttia:

  1. Kiitos juuri sopivasti löytyi tämänkirjoituksesi...t.h.j

    VastaaPoista
  2. Moikka. Meillä on nyt neljän päivän ikäiset pennut. Narttu keisarileikattiin ja maitoa tulee huonosti. Pentuja on seitsemän. Valeraskaana oleva toinen narttumme avustaa imetyksessä ja pesussa. Itse myös lisäruokimme vuohenmaidolla 3-4 kr vuorokaudessa. Pennut eivät kitise sen kummemmin, vipeltävät menemään, mutta eivät tunnu ihan kauheesti kasvavan. Puntaria meillä ei ole. Imemis-leipomis refleksi löytyy. Oma vaisto sanoo että nää on elinvoimaisia ja toivoa on, mutta mistä tietää varmaksi että antaa riittävästi lisä-maitoa?

    VastaaPoista
  3. Pentu kyllä lopettaa juomisen ja alkaa nukkumaan kun se on aivan täynnä. Sen mahasta myös tuntee, onko se pinkeä. Säännöllisesti, kun antaa ruokaa, tuskin voi antaa liian vähää. Parin päivän päästä kaula vahvistuu ja pää ei enää "heilu". Se on merkki vahvistumisesta ja voiman lisääntymisestä pennulla. Silloin kaikki on hyvin. Samoin, jos pennut on hiljaa ja eloisia.

    VastaaPoista