Viime lauantaina osallistuimme ystäväpariskunnan ja meidän pienten vauvojemme kanssa lepakkoretkelle. Inkoon - Siuntion Ympäristöyhdistys ry järjesti tilaisuuden, jonka alussa kuulimme mielenkiintoista tietoa. Lepakkotutkija Kari Salovaara kertoi mm. seuraavia asioita, joita listaan ulkomuistista:
- Lepakoita on kaikista nisäkäslajeista 20 %
- Suomessa on 13 lepakkolajia
- Lepakot lähtevät liikkeelle 20 minuuttia auringon laskun jälkeen
- Lepakot eivät lennä pilkkopimeällä (muistaakseni)
- Lajit voi erottaa eri taajuuksien äänestä (siihen oli paikalla 3 laitetta)
- Nuorten lepakoiden "juttelun toisilleen" voi kulla paljaalla korvalla
- Yleisin Suomessa on Pohjanlepakko
- Lepakolla ei ole pesää vaan piilo
- Lepakko käyttää piiloinaan puunkoloja ja erilaisia rakoja
- Suuaukoksi riittää 20 mm
- Lepakkopöntössä on suuakkona 20 mm rako pohjassa
- Lepakkopönttö pitää sijoittaa niin, että alhaalla on vapaata lentotilaa
- Lepakot saa vain yhden pennun
- Ne keskeyttävät raskautensa horroksensa ajaksi
- Lepakko muuttaa välillä horrospaikkaansa talvella
- Lepakko painaa vain 15 grammaa
- Yksi tutkija on kuollut lepakosta saatuun rabiekseen
- Lepakot elävät vesistöjen lähellä
- Ne syövät hyönteisiä
Paikalla olijoista oli ehkä 1/3 lapsia. Voin kuvitella, miten jännittävältä retki heistä tuntui. Taskulamppuja kokeiltiin pimenevässä illassa kirkon seinään ja puiden oksiin. Mekin naurettiin, että pitäisikö vauvat ripustaa rintareppuun pää alaspäin ihan teeman mukaisesti.
Paikalla oli laitteita, joilla lepakon äänitaajuus saatiin ihmisen kuultavaan muotoon. Älkää kysykö mikä laitteen nimi oli. Detektori?? Yhdessä oli näyttöruutu, josta ääniaallot näkyivät myös graafisena. Joku todella tekee laitteita tällaiseenkin tarkoitukseen! Kunnioitettavaa.
Oli erittäin hauskaa, että tällainen järjestettiin. Kiitos vaan, jos joku järjestäjistä eksyy tälle blogin kantille. Lisää näitä!
Otan selvää, millainen pitää olla lepakkopönttö mitoiltaan muuten kuin suuaukon osalta. Sellaisen haluan ehdottomasti tehdä ensi kesäksi. Lepakosta muodostui sympaattinen kuva entisen verenhimoisen ja hiirimäisen lentelevän hahmon sijaan. Kannattaisi harkita käärmeretkiä, jos se saisi vastaavan reaktion aikaan ihmisissä. Tai no...
Aikamme kirkkoa kierrettyämme ilman näköhavaintoa pienenpienestä lentävästä nisäkkäästä, meille tuli nälkä! Nämä verenhimoiset ja imettävät nisäkäslajimme naaraat halusivat salamipizzaa. Sepä olikin vaikeampaa kuin lepakon löytäminen. Sitä ei lopulta tästä maalaiskylästä saanut kuin huoltoaseman pakastealtaasta klo 21 lauantai-iltana.
Ihanan rauhallinen, mutta luonnonystävälle oikein sopiva maalaiskylä. Siuntio mussukkamme. Lepakoineen kaikkineen.
 |
| Paikalla oli arviolta 50 ihmistä kuuntelemassa luentoa pimeää odotellessa. |
 |
| Siellä niitä jossain on varmaan räystään alla tai kiven kolossa piilossa. |
 |
| Mistähän saisi vielä pizzaa...? Ystäväni näyttää kännykän valossa tunnelmaan sopivasti pelottavalta. Vähintään verenhimoiselta vampyyriltä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti