Hae tästä blogista

torstai 10. tammikuuta 2013

Suu auki!

Ratsastaessa tuli taas monta ajatusta mieleen kommunikoinnista. Sekä hevosten, koirien, että ihmisten välisestä.

Hevosella korvat ovat kuulemisen lisäksi myös viestintäväline.


Eläimissä ja ihmisissä on samankaltaisia piirteitä kommunikoinnin suhteen, mutta myös monta aivan täysin erilaista. Eläimet näyttävät korvillaan, kehollaan ja ilmeillään varoituksen, jos ovat vihaisia. Ne myös höristävät korviaan, heiluttavat häntäänsä ja koko kroppaansa iloissaan. Murisevat ja näyttävät hampaita todella vihatessaan tai pelätessään. Ja puolustautuvat puremalla, potkimalla tai hajurauhasia tyhjentämällä vaaran uhatessa.

Ihmisellä on alkeellinen kehon kieli ja sen jälkeen sanat sekä kirjaimet. Ihminen voi puhua toista ja tarkoittaa toista. Ihminen osaa valehdella, kieroilla, juonia, huijata, vältellä, manipuloida, jättää sanomatta ja keksiä omia juttujaan. Ihminen voi olla rehellinen ja avoin, mutta mistä tiedät milloin toinen ihminen on sinulle rehellinen ja milloin ei?

Tämä on asia, jota kaipaan ja arvostan eläimissä. Kun osaat lukea eläintä, ei tule yllätyksiä. Ne ovat suoria ja saat sitä mitä ansaitset. Jos olet kova ja vaativa eläimelle, se ehkä taistelee sinua vastaan. Jos reilu ja oikeudenmukainen, eläin tuskin pettää sinua tahallaan.

En pidä ihmisistä, jotka eivät ole aitoja. Jotka pelaavat pelejä, toimivat kieroilemalla ja manipuloimalla lähipiiriään. Jotka eivät kykene viestimään haluamaansa pienillä tai isoilla kirjaimilla.

On käsittämätöntä, miten jatkuvasti huomaan valtaisien riitojen syntyvän ihmisten välille siitä, että he eivät PUHU. Sama pätee myös parisuhteisiin. Jos sinä ajattelet jotain, älä turhaan luule, että kumppanisi tai ystäväsi ajattelee juuri samalla tyylillä. Älä luule, että ajattelette samoja asioita tai että edes näette asioita samalla tavalla, vaikka seisoisitte samassa tilanteessa.

Usein tuntuu, että monet ihmiset puhuvat täysin eri kieliä, koska ajatukset ovat niin eri tasoilla. Kaikilla on erilainen kokemuspohja ja erilainen sivistys. Siihen kun yhdistyy vielä se, että joku erehtyy "luulemaan", "ajattelemaan", "kuvittelemaan" tai "miettimään" jotain toisen puolesta. Soppa on valmis. Siitä seuraa riita ja pian kokonainen sota, jos huonosti käy.

Yhtenä ratsastuskertana tässä lähiaikoina kehuin Odessaa ääneen, kun ratsastin. Se kuunteli minua ja jatkoi erittäin kevyenä ravaamista. Huomasin, miten kehu vaikutti siihen heti positiivisesti. Tietysti. Miten se voikaan tietää, mitä haluan, jos en kerro tai näytä sille, milloin olen tyytyväinen. Voin toki olettaa, että jos olen hiljaa sen selässä, enkä vaadi aktiivisesti käsillä, jaloilla tai painolla jotain, se itse tajuaa pitää sitä palkkiona. Jos kiitän sitä ääneen, se ainakin varmemmin tietää tehneensä oikein ja oppiminen tapahtuu nopeammin.

Voihan ihmisten kanssakin olettaa, toivoa ja lähettää telepaattisia sanomia. Paremmin tulee ymmärretyksi, jos kuitenkin kertoo oman asiansa ja tunteensa ääneen. Ei kannata esimerkiksi tiuskia lapselle "lopeta heti juokseminen ja tule minun viereeni" kun hän juoksee jäällä. Mitä jos hänelle sanoo tunteensa sanoman mukana? "Pelkään että kaadut, kun juokset noin lujaa siinä liukkaalla."

Aikuisten kesken varsinkin on hyvin monimutkaisia ajatusketjuja ja fantasioita, mitä luullaan toisten ymmärtävän ilman, että sanotaan ajatuksia ääneen. Suurin osa väärinymmärryksistä, riidoista ja loukkaantumisista johtuu ihmisten välisestä viestinnästä ja etenkin sen ja sanojen puutteesta.

Suu auki, jos haluat tulla kuulluksi. Suu auki, jos haluat ilmaista itseäsi. Suu auki, jos toivot itsellesi huomiota. Suu auki, jos ajattelet viestiä jostain asiasta. Suu auki, kun haluat tuottaa läheisellesi iloa. Vain niin saat asiasi vietyä perille, kun meillä ihmsillä korvat eivät näytä mielentilaa tai ole karvaa jota nostaa niskasta pystyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti