Saksassa mäyräkoiraseikkailuilla

Kirjoitan tätä lentokoneessa matkalla Saksaan. Poikanen nukkuu tottuneesti sylissä ja korkeutta on joitain kilometrejä. Yhden sormen taktiikalla iPadilla hoituu tämäkin.

Koiria tulee tätä nykyä kaikista mahdollisista maailmankolkista Suomeen. Lähteekin vähintään yhtä moneen. Kulkeminen lentokoneella koirien kanssa ei enää ole mikään ihmeellinen juttu, mutta vaatii tietotaitoa etsiä tietoa ja varsinkin toimintakykyä, kun se tieto ei pidä paikkaansa ja/tai on väärää ja/tai on muuttunut.

Tällä matkalla ei vielä ole tapahtunut mitään mutkia, mutta olenkin vasta menomatkalla. Itse lentoihin aina on mahdollista tulla kömmähdyksiä, mutta voi niitä tulla myös kommunikaatiossa. Viime kerralla, kun hain tältä samaiselta kasvattajanaiselta koiraa, oli pienenpieni väärinymmärrys.

Tämä edellinen retki alkoi siitä, kun sain mahdollisuuden ostaa takaisin kasvattini, joka oli lähtemässä kolmanteen kotiinsa eli kasvattajatermein “kiertoon”. Lupasin, että kun saan tämän kaksivuotiaan (tuloksettoman, mutta terveystarkastetun) mäyräkoiran takaisin, ostan tälle koiran silloin omistaneelle harrastajakasvattajalle kunnon käyttölinjaisen uroksen Saksasta tilalle. Muutaman kuukauden päästä olin matkalla. Perille päästyäni pihalla kirmasi iloisia ja mukavan oloisia pentuja. Kasvattajanainen ehdotti, että lähdettäisiin syömään heti aluksi. Meistä se oli hyvä idea, mutta pyysin nähdä urokset ennen lähtöä. Pihalla kun kirmasi kolme narttua.

Tämä kuusissa kymmenissä oleva kasvattaja vastasi englanniksi: “What is male? What is female?” Sitten kun näitä sanoja selvennettiin, kävi ilmi, että urokset oli myyty ja minulla oli kolmesta nartusta valita, kasvattaja sanoi: “Say next time to me booooy!”.

Nyt pitäisi olla odottamassa kak-si (zwei) nart-tua (girl). Pas-sien ja ra-biek-sen ja ma-to-lääk-keen kanssa. We will see... Ensin pitää myös löytää paikan päälle S-bahn:lla, jonka epäilen olevan jonkinlainen juna.

Olen varustautunut omien ja lapsen 24 tunnin varusteilla sekä koirien lentokassilla. Kassissa on jo valmiina pari sanomalehteä pohjalla ja karva-alusta sen päällä. Lisäksi kassissa on talouspaperia ja pari hedelmäpussia niitä varten, jos pitää siivota jotain vuotovahinkoja. Myös kaksi nylonremmiä on mukana, vaikka pennut tuskin osaavat niissä kulkeakaan. Uskon, että remmissä ne pysyvät kuitenkin näköpiirissä, jos pitää ottaa ne kassista sotkujen siivouksen ajaksi. Minua ei tippaakaan haittaa se, jos ne hetken rimpuilevat remmeissä jos putsaan kassia. Se puolestaan haittaa paljon enemmän, jos kaksi mustaa pistettä katoaa auringon laskuun.

Olisin heittänyt “keikan” yhden päivän aikana vierailleen vain lentoasemalla muutaman tunnin, mutta nyt matkaa mutkistaa pieni poikaseni, 8 kk, joka on imeväisenä otettava mukaan. Hänelle olisi 04 lähtö kotoa ja 02 paluu ollut turhan rankkaa. Suorilla lennoilla ei olisi muuten Frankfurtissa käynyt suurinpiirtein saman päivän aikana. Ja vauvan tai varsinkaan pentujen kanssa en lähde sukkuloimaan Arlandaan tai Kastrupin kentille. Lapsia ja eläimiä saa vähän säästää ylimääräiseltä paikallaanolon tuskalta. Vähemmän tuskaa silloin itsellekin.

Nyt yövymme yhden yön perillä ja aamulla teemme paluukuvion - toivottavasti tismalleen saman kuvion mukaan.

Tämä koira oli edellisen vaihtokaupan tulos. Sain oman kasvattini Simon kotiin.