Hevosnaiset ovat yleensä aika toimeliaita. Monetkaan eivät ehkä osaa nikkaroida tai rempata, mutta se ei estä silti tekemästä asioille jotain. Aina sitä jonkun keinon keksii, kun on hevoset tallissa ja aidat rikki. Aidat voi korjata paalinarulla niin, että laudan sitoo tolppaan. Pysyy hetken tai pari vuotta, kun siihen tottuu. Sähkölankaa voi korvata pätkän paalinarulla, jos se rikkoontuu. Hevoset pysyy hetken tai ei...,
Loimen puuttuvan häntäremmin voi korvata paalinarulla tai köyttää puuttuvasta soljen lenkistä remmit toisiinsa. Kaikki säkit voi sulkea paalinarulla. Siitä voi punoa letittämällä vaikka riimunnarun (olen nähnyt). Puuttuvan vyön voi korvata paalinarulla. Kerran talutin karanneen koiran takaisin tallilta kotiin paalinarulla.
Kaikkeen ripustettavaan paalinaru on oiva apu. Suolakivet, ämpärit, sakset, työkalut ja moni muu tavara riippuu paremmin paalinarulenkistä. Myös kaikki se, mitä ei ole tarkoitettu riippuvaksi, riippuu hyvin paalinarun avulla.
Joskus kun maailma on siirtynyt täysin esikuivattuun tai säilöheinään (mikä kierretään niille isoille dinosauruksen munille = valkoiset muovipaalit), pitää tämä maatalouden monitoimiväline ehdottomasti löytyä museosta. Niin paljon historiaa sen avulla on tehty. Mitään ei ole jäänyt tekemättä – mutta ehkä puolitiehen – jos lähettyvillä on vaan ollut paalinarua!
 |
| Odessan karsinasta löytyi suolakiven jämät. Ne oli liian isoja heitettäväksi kokonaan pois. Paalinarua! |
 |
| Tällaiset kauniit värikkäät paketit sain aikaiseksi roikkumaan kaltereihin. Oikea luovuuden kukkanen! |
 |
| Tämä punontanäyte löytyy yhdestä karsinasta. Paalinarulla on joku suojannut hevosten hampailta tai kavioilta vesiputken joka tulee juoma-astiaan. Kuin korealainen sermi – mutta paalinarusta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti