Meille muutti venakko Darja

Kovinpa on ollut hevospainotteinen tämä blogini viime aikoina. Sinänsä hauskaa, sillä en omista yhtäkään hevosta henkilökohtaisesti.

Koiria talossa on kylläkin enemmän ja vähemmän vakituisesti tällä hetkellä – herranjestas 8 yksilöä! Niitä oli juuri vielä kohtuullisesti 5, mutta eipä olekaan enää. Kaksi etsii aktiivisesti uutta kotia, yksi pentu ja yksi keski-ikäinen paluumuuttaja.

Kasvattajalla tietysti tilanne aina elää pentujen ja uusien tuontien mukaan. On ollut aikoja, että kotonani oli 13 koiraa ja sitten kauan kauan sitten vain 2. Sellainen neljä olisi ideaali, jos en kasvattaisi vaan hiukan harrastelisin. Neljä menee nykyiseen autooni kevyesti, ja miksei viisikin. Se on itselle oikeastaan sellainen kynnysasia, että tarvittaessa koko ruokakunta mahtuu samaan autoon.

Vielä viime kesänä omistin auton, johon mahtui 11 koiraa, mutta nyt takaluukkuun mahtuu kaksi boxia ja lastenvaunut. Takapenkille mahtuu tavaraa tai pari boxia. Eli sopu sijaa antaa ja tilanne elää.

Darja on erittäin persoonallinen koira, kuten siskopuolensa Andikin.

Viimeisin tulokas on rodultaan tuttu pitkäkarvainen mäyräkoira. Se tuli tällä kertaa Venäjältä, josta olen aiemmin tuonut myös yhden koiran ja astuttanut siellä kerran. Olen myös myynyt yhden koiran Venäjälle ja sikäläiset ovat astuttaneet lainauroksillani muutamia kertoja koiriaan.

Tapasimme Helsingissä McDonaldsissa.

Darja oli tullessaan 4 kuukautta vanha, eli aavistuksen luovutusikää vanhempi, ihan käytännön maahantuontisäännöksistä. Se saapui bussilla Pietarista Kampin bussiterminaaliin ja siellä tapasimme ennestään tutun kasvattajan kanssa. Miten kätevää! 

Yhtään kätevää ei ollut se, että meillä ei ollut yhteistä kieltä. Joskaan ei se ole ennenkään yhteistyötä haitannut. Minulla oli iPad mukana ja sen kautta käytimme kääntäjää, joka käänsi kirjoittamani lauseet venäjäksi. Haluaisin kyllä kovasti opetella venäjän alkeita kirjaimista numeroihin ja muutamiin tavallisimpiin sanoihin.

Halusin tietysti heti nähdä pennun, joten kasvattaja otti kuljetuskassista pennun syliinsä ja asetteli sen kauniisti näyttelyasentoon McDonaldsin pöydälle! Kunniallisena suomalaisena, pälyilin jo ympärilleni, mutta onneksi siihen ei tainnut sunnuntai-aamuna kukaan henkilökunnasta reagoida. Hetken kömpelösti kommunikoituamme lähdin ajamaan kotiin väsynyt pikkupoika ja hämmentynyt mäyräkoiratyttö kyydissä.

Venäjä on tuleva suuri koiramaa. Jo nyt sikäläiset koirat kolkuttelevat omassa rodussani parhaimmistollaan ihan Euroopan kärkitasolla. Muutama Maailman Voittaja -titteli sinne on jo mennytkin. Nyt sieltä tuli pieni Darja-neiti meille. Molemmat Darjan vanhemmat on tosin ruotsalaisia, ja Darjassa venäläistä on vain syntymämaa ja rekisteröivä kennelliitto. Uusi pentu on puolisisko kasvattamilleni Andille, Kisulle ja Paavolle ruotsalaisen isänsä kautta.

Darjalle suomenkielen oppitunti alkoi kanssani välittömästi. Koirien kesken on paljon helpompaa ja niinpä hän sulahti kuin sukka laumaani. Daa daa ja harasoo.