Hevosta ruokavaliossa

Tiedotusvälineet puhuvat paljon nyt hevosenlihan löytymisestä eineksistä. Talouselämä otsikoi "Hevosenlihan etsintä Suomessa alkaa". Uutisointi vie huomiota väärään suuntaan. 

Eläessään hieno ja uljas eläin.

Puhutaan pistokokeista, lääkejäämistä, elintarvikeiden tuoteturvallisuudesta jne. Aivan, kuin hevonen olisi myrkyllistä ja sitä ei missään nimessä saisi syödä. Uutisoinnin humussa unohtuu, miksi hevosta päätyy salassa ruokiin. Hevonen on nykypäivän ongelmajäte, joka sisältää kuitenkin yli 200 kg naudanlihan veroista hyvää lihaa. Hyvää ja hyvinhoidettua eettistä lihaa.

Toki on erittäin tärkeää, että ravinnoksi käytettävät tuotteet sisältävät sitä, mitä paketissa lukee. Hevosta käytetään hyvin harvoin Suomessa ravinnoksi ja sen syöminen on tabu. Hevonenhan on lemmikki ja ystävä. Tämänpäivän maailma on tekopyhä, jossa eläimiä inhimillistetään ja niiden käyttäminen kuoleman jälkeen on pyhäinhäväistystä. Kuitenkin samaan aikaan lautaselta syödään halpaa possua, joka on luultavimmin elänyt ulkomailla. Ehkä olosuhteissa, joita ei päivänvalo valaise.

Kun possu on paketissa marketin hyllyssä, se on elintarvike. Hevosen pitäisi nousta ilmaan lailla Pegasoksen kuollessaan. Ja hävitä. Mutta sellaisia siipiä ei olekaan, joka nostaisi 500 kiloa ilmaan ja kuljettaisi kuin tuhkan tuuleen. Jonnekin on hevonen kuollessaan loppusijoitettava. Ja asiaa mietittävä jo ennen lopetuspäätöksen tekemistä.

Hevosia ja poneja on Suomessa Hevosjalostusliittojen mukaan 75 000. Päätöksiä sateenkaarisillalle laukkaavista hevosista ja poneista tehdään joka ikinen päivä useassa tuvassa. On helppoa viherpiipertäjänä moralisoida, kun ei itsellä ole 500 kg ontuvaa tai puuskuttavaa ongelmajätettä, jonka kuukausihoito täysihoitotallissa maksaa 300-1000 euroa. Yksikään hevonen ei ole kuolematon, joten ne päätyvät jonnekin. Ei taivaaseen, vaan maahan.

Omasta mielestäni on eettisempää laskea hevonen maahan kerran käytyään ihmisen läpi, kuin polttaa tuhkaksi tai kaivaa maahan mätänemään. Hevosen saa haudata, mutta ei aivan minne tahansa. Evira suosittelee olemaan yhteydessä kunnan ympäristösihteeriin ja kunnaneläinlääkäriin asiaa suunnitellessaan. Kaivinkonekuskille joka tapauksessa on jokunen seteli annettava kuopan kaivamisesta ja lupa kuopalle saatava maanomistajalta. Mitä jos tällaista kultasielua ei ole tuttavapiirissä, joka antaisi kaivaa rantasaunan kokoisen montun mailleen?

Hevosen lihasta maksetaan teurastamolla 0,30-0,50 euroa kilolta hevosen omistajalle – jos maksetaan ollenkaan. Tämä on alle 100 euroa/hevonen riippumatta siitä, oliko hevonen ostettaessa 2000 vai 150 000 euron hintainen. Hevosen kuljettaminen teuraaksi maksaa myös, varsinkin jos itsellä ei ole kuljetuskalustoa tai ajokortissa tarpeellisia kirjaimia.

Hevosen ja ratsastajan varusteet 5 000–10 000, hevosen arvo lihana 75 euroa.

Jos taas haluaa lopettaa hevosensa eläinlääkärin toimesta lääkkeillä, hommaan uppoaa useita satoja euroja. Eläinlääkärille hupenee pari sataa ja sen lisäksi kuolleen hevosen ruho pitää hävittää. Luonnollisesti tätä myrkytettyä lihaa ei voi käyttää ravinnoksi. Keskikokoisen hevosen tuhkaus maksaa 870 euroa, ponin tuhkaus on satasen halvempaa. Myös ongelmajätelaitos hävittää eläinperäistä jätettä, mutta ruhon kuljettaminen laitokselle maksaa varmasti myös vielä jonkun satasen ja hävitys myös.

Moni hevonen on arvokkaimmillaan juuri tuolloin. Kulkemassa omistajansa seteleinä eri toimijoiden taskuun vain siksi, että sen ruho on iso ja sen kadottaminen on hankalaa. Ruho, joka on eettisintä lihaa heti riistan jälkeen. Ruho, jonka hyvinvointiin ja liikuntaan on joku satsannut kaiken energiansa ja rahansa.

Voin sanoa oman mielipiteeni: aivan järjetöntä! Jos hevonen ei ole syönyt lääkkeitä, sen teurastus ja käyttäminen ihmisen tai eläinten ravinnoksi on paljon järkevämpää. Koiraharrastajat suosivat hevosenlihaa sen vähärasvaisuuden vuoksi. Luineen kahteen kertaan jauhettu hevonen on ollut myös minun koirien ruokalistalla, kun oli mahdollisuus saada sitä. Näillä kerroilla olen itse onnekkaana syönyt jauhettavan hevosen sisäfilettä, koska se nyt vaan on liian hyvää koirille jauhettavaksi.

Ensimmäinen kerta oli minullekin ajatuksia herättävä. Rakastan hevosia, mutta kauan alaa seuranneena tiedän pelisäännöt. Kun en tiedä syömäni hevosen nimeä, nautin vain sen naudanlihaa paremmasta mausta. En kysy S-marketissakaan onko paketissa Nisseä vai Nassea tai Mustikkia vai Mansikkia. Tuskin tiskillä myytävillä lihajalosteilla onkaan ollut muuta kuin numero, joten hurskasteluun ei ole kaupasta ruokansa ostavalla lihansyöjällä varaa. Olen sitäpaitsi syönyt itse kasvattamani lampaan lihaakin, joten miksen silloin tuntematonta hevosta.

Muistan ajan, kun olin aloittanut ratsastusharrastusta ja hevoset olivat arvokkaita teuraseläiminäkin. Keskikokoisesta hevosesta sai jopa 3000 mk teuraana.  Se tekee noin 15 markkaa kilolta (200 lihakiloa) ja se on sentään 2,5 euroa nykyrahaa. Nykypäivän valuutalle muutettuna teurashevosen hinnaksi tulee 500 euroa ja inflaation kera tarkasteltuna jotakuinkin toista tuhatta euroa.

Hevoset eivät vain laukkaa vihreille laitumille.
Ne syödään, kaivetaan maahan tai poltetaan.

Ei aavistustakaan, minne lihat tuolloin päätyivät teurastamoilta. Ymmärrykseni ja lehtien mukaan EU:n teurastamoille asetettuihin säännöksiin aikanaan tyssäsi hevosten teurastus Suomessa pitkäksi aikaa. Nykyisellään Suomessa on vajaa 20 teurastamoa, jotka ottavat vastaan hevosia. Hyvä sekin, vaikka määrä on aivan liian vähäinen maamme 75 000 hevoseen nähden.


Tämä taasen aiheuttaa eläinsuojelullisia ongelmia. Hevosia saa jatkuvasti ilmaiseksi, 100 eurolla tai mitä suostuu maksamaan. Hidas tai jalkavikainen ravihevonen ei ole minkään arvoinen. Nämä päätyvät sitten kiertelemään eläinrakkaille hyväsydämisille ja pikkutytöille. Mahdollisesti kivusta kärsivinä. Onko tämä ollut tarkoitus säädöksiä tehdessä? Ei taatusti, mutta kun maailmasta yritetään tehdä "täydellistä" ja jokaiseen asiaan vedenpitäviä EU-säännöksiä – joita suomalaiset eivät riko missään tilanteessa – katoaa järki. Tilalle tulee eläintensuojeongelmia.

Hevosia teurastavat kuitenkin metsästäjät ja kylän miehet, jotka syövät hevosen sitten itse tai ainakin heidän koiransa. Tällöin lihaa ei kukaan tarkasta ja koska sitä ei saa virallisesti myydä, sitä saavat tuttavat. Tällaista lihaa olen itsekin syönyt. Eettistä olisi järjestää jakelukanava lihalle, niin että se tulisi virallisesti ja tarkastettuna kauppaan lihaa syövien ekoihmisten ostettavaksi. Se olisi parasta eläinsuojelua.

Tämä olisi win-win-tilanne sekä hevosille, niitä rakastaville, että vihreästi maailmaa katsoville. Hevonen on hieno eläin ja se on myös monta sataa kiloa rakkaudella hoidettua ja eettistä ruokaa.