Viikonloppu hevosten parissa

Koirat, koiranäyttelyt, koiranpennut, koiratreenit jne. ovat olleet jokapäiväistä elämää ja jokaviikonloppuista toimintaa. Nyt oli mahdollisuus viettää täysipainoista hevosviikonloppua. HH – Hubertus ja Horse Show.

Lauantai aloitettiin Hubertus-ratsastuksella. Tai se supistui neljän hevosen maastoretkeen, mutta se olikin sitäkin kivempi. Kävelimme sumuisessa ja lämpimässä lokakuun loppupuolen säässä peltoaukealle ja lähdimme matkaan. Alunperin suunnittelemamme lenkki taittui rauhallisesta vauhdista huolimatta vain 45 minuutissa. Improvisoimme ja lähdimme myös katsomaan toista metsätietä. Ennen sitä soitimme metsän omistajalle, onko missä metsässä hirviporukka on – jotta emme ole hevosien kanssa houkuttamassa tai harhauttamassa kiikaritähtäimiä.

Tämä toinen noin 3 kilometriä pitkä tie oli oikeastaan koko matkan kohokohta. Se osoittautui ensinnäkin täydelliseksi pohjaksi mukaville laukkasessioille, sillä tie oli napakkaa kangasmetsän hiekkaa. Alkupäässä oli kaksi taloa, mutta koko seuraava pätkä asumatonta rauhallista metsää.

Ratsastin toisena jonossa todella rauhallisen ja kiltin andalusianhevosen jälkeen. Sen pulssi tuskin paljoakaan nousi retken aikana ja klipattuna kimona siinä ei näkynyt hiki ollenkaan. Sen takana Odessa pysyi myös hyvin käsissä. Joskaan se ei ole vielä ymmärtänyt koskaan opetella ryöstäytymään hallitsemattomaan menoon. Se onkin mukavan maaston yksi edellytys. Että itse saa päättää suurinpiirtein vauhdista ja ainakin reittisuunnitelmasta. Ei ole kiva tunne, jos metsätiellä 500 kiloa lihasta riehaantuu ja vie kiitolaukassa kuljettajaa. Tai että

Takanamme tuli kaksi toisen tallin hevosta, jotka puolestaan olivat kohtuullisen kuumia. Kiljahduksia kuului vuorotellen molempien omistajien suusta ja hiljensimme aina jomman kumman pukittaessa tai ryöstäessä hallitsemattomaan menoon. Retken päätyttyä söimme kalasoppaa ihanassa miljöössä tallin omistajan luona.

Sunnuntaina ohjelmassa oli Helsinki International Horse Show. Siellä jo muutamana vuonna olen käynyt seuraamassa World Cupin osakilpailun. Näytöksessä on myös Tapiolan sponsoroiman koulukilpailun finaali. Upeita hyppy- ja kouluhevosia oli siis nähtävillä. Eikä vähätellä voi ostosmahdollisuuksiakaan.

Tällä kertaa poikani oli vielä mukana rintarepussa ja rattaissa. Nyt 5 kuukauden ikänä oikeastaan jo toista kertaa. Viime vuonna hän oli pyöristyvänä vatsakumpuna. Ainoan itkukohtauksensa hän sai juuri silloin, kun areenalla ratsasti paraolympialaisten ratsukko, jonka aikana pyydettiin erityisesti hiljaisuutta. Tein nopean poistumisen käytävään ja jäin hetkeksi yläriville katsomaan näytöksiä, josko kohtaus uusiutuisi.

Toki kotona ihastuttaa kaksi pentuetta mäyräkoiria, joten ihan pelkkiin hevosiin ei pääse millään hurahtamaan. Nyt elän monta päivää kuitenkin kahden H:n fiiliksissä.

Kouluratsastusta oli Tapiolan sponsoroiman sarjan finaalin verran.

Kouluratsastuksen voitto meni tälle ratsukolle.

Olympialaisten edustajamme Emma Kanerva ja Sini Spirit tulivat esittäytymään yleisölle.