Koira
rinnastetaan kauppatilanteessa mihin tahansa myytävään elottomaan tuotteeseen.
Silloin ei oteta huomioon sitä, että siihen on joku kiintynyt. Sen on joku
toinen elollinen synnyttänyt, eikä sitä ole tehty tehtaassa. Tai sitä, että jos se on huonolla
tai väärällä hoidolla pari kuukautta tai vuoden, siitä ei ehkä ole iloa
kenellekään. Tai se ei enää koskaan palaudu, jos se on unohdettuna yksin pari
viikkoa.
Televisiolle et
voi juurikan antaa vääränlaista virtaa johdosta, sitä ei tarvitse ulkoiluttaa
ja jos sitä ei kampaa, sen voi aina myydä vielä vuoden päästäkin uudelleen.
Koira, jota ei ole huollettu oikein, on melko nopeasti arvoton. Television
pitämisestä liian pienessä asunnossa ei voi saada syytettä, mutta koiran asuttamisesta kuljetushäkissä voi saada pahimmillaan jopa eläintenpitokiellon. Voiko televisionpitokieltoa saada? Miten voidaan silloin kohdella näitä kahta "tavaraa" samalla lailla?
Miettikää tilannetta,
että ostatte television. Menette kauppaan, josta sellaisen saa edullisimmin.
Olette etukäteen hiukan vertailleet ominaisuuksia: mikä on meidän asuntoon
sopivan kokoinen, minkä hintaluokan telkkari on paras ja joku ehkä valitsee
vielä värin – musta vaiko hopea, muovipintainen vaiko metallinen. Kyselette
myyjältä siitä vähän ja maksatte kassalle. Tai sen voi tilata vaikka
nettikaupasta. Tai ulkomailta. Suomesta ostetuissa pitää olla suomenkieliset
käyttöohjeet. Samoin CE-merkki. Se on siis turvallinen ja sitä osataan käyttää.
Vaatiiko ketään
teitä menemään viikottain kouluun töllöttimen kanssa? Vaaditaanko,
että osaatte käyttää kaukosäädintä? Tivataanko aiempaa
televisionkatsomiskokemusta? Pitääkö olla moitteettomat elintavat ja säännöllinen
elämä? Kysytäänkö tuloja, että voitte varmasti korjauttaa telkkarin, jos se
menee rikki. Kysytäänkö asumisolosuhteista tai perheenjäsenistä, ketkä
telkkaria katsovat? Eipä kysytä varmaan tai esitetä vaatimuksia.
Kuitenkin samaa
lakia käytetään koirissa ja telkkarissa. Telkkarin katsotaan täyttäneen
tehtävänsä, jos se kestää noin viisi vuotta (luulisin). Siinä on myös oltava
jonkilainen takuu. Miten kukaan voisi antaa takuuta, että koira edes elää sitä viittä
vuotta. Tokihan sitä kaikki toivoo. Sen elinikään vaikuttaa joko pidentävästi tai lyhentävästi monikin omistajan tekemä toimenpide. Miten sitä silloin voidaan rinnastaa elottomaan esineeseen?
Jos telkkarinne
menee nyt kaikesta hyvästä hoidosta ja silityksestä johtuen rikki nopeasti tai
ei miellytä ominaisuuksiltaan tai laadultaan. Minne soitatte? Myyvään
liikkeeseen tietysti. Palautatte television ja se korjataan tai saatte uuden, jos ei pystytä. Ei ole tunnesiteitä ja mikä tahansa toinen toimiva telkkari voi korvata edellisen. Koiraa ei voida aina korjata. Erinomaisinkaan
eläinlääkäri ei saa näköä takaisin, jos koiralla on sokeuttava
silmäsairaus. Eikä siihen auta kasvattajan palauttama osuus
kauppasummasta. Suru ja huoli on ja pysyy. Rakkaasta koirasta ei ehkä haluta luopua viallisenakaan. Jos se on välttämätöntä lopettamisen vuoksi, se koskee pitkään. Ette ehkä halua enää koiraa ollenkaan.
Tunteita ei lasketa laissa mukaan. Esine mikä esine oli siinä eloa tai ei. Yhdessä kohdassa koira ei ole telkkariin verrattavissa. Ulosottomies ei hae koiraa varastoonsa vaikka se olisi tuhansien arvoinen. Television se kyllä voi viedä. Maksamattoman osamaksukoiran kohdalla se siirretään perintää odottavan kasvattajan huostaan ulosoton tapahtuessa.
Meistä ihmisistä kukaan ei selviä hautaan asti käymättä kertaakaan elämässään lääkärillä. Koiralla näitä käyntejä elävänä eläimenä varmasti tulee myös. Koskaan ei pystytä jalostamaan eläintä, joka ei sairastu koskaan. Se on mahdotonta. Televisiolta vaaditaan virheettömyyttä ja standardoitua kuntoa tiettyyn käyttöikään asti. Miten lihasta, verestä ja sairauksien geeneistä rakennettua koiraa tai eläintä voidaan standardoida niin tarkasti? Ihanne olisi koirarodut joihin sairauksia ei tulisi, mutta niin ei vaan käy todellisuudessa.
Televisioon ei myöskään satu. Jos omistajalla ei takuun jälkeen ole heti rahaa viedä sitä huoltoon, se voi odottaa olohuoneessa tai varastossa. Tai vaikka autossa työpaikan parkkipaikalla. Koira pitäisi viedä hetimiten eläinlääkäriin, jotta sen vaiva ei pahene tai kipu kovene.
Luonteen ja kasvatuksen osalta koirat ja eläimet ovat aika eroavaisia elottomasta tavarasta. Jos koira puree, siitä on omistajan lisäksi haittaa ympäristölleen. Televisio ei voi oma-aloitteisesti haavoittaa juuri ketään ympäristöstään – tietysti jollei se räjähdä. Koira voi, ja tiettyjen rotujen kohdalla kasvattaja voi tehdä virheen myydessään väärään kotiin liian haastavan rodun. Voiko televisiota myydä "väärään kotiin" tai "vääränlaiselle ihmiselle"?
Olisiko ihan oikeuslaitoksen eduksi hyvä ottaa laissa huomioon se tosiseikka, että koira ja eläin voi olla perheenjäsen, se on elävä jota ei voida varastoida ja jonka kuntoon vaikuttaa ympäristö ja hoito. Toivoisin niin.
Lihaa ja verta. Emänsä kohdusta, ei tuotantolinjalta. Mutta paljon iloa ja tunnetta omistajalleen. |
Tämä on vasta aihio. Ruokinta, kasvatus ja ympäristö muokkaavat tästä tulevaisuudessa sen, mikä se on. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti