Hae tästä blogista

maanantai 15. lokakuuta 2012

Koira vai telkkari?

Mitä yhteistä on koiralla ja televisiolla? Molempia käsitellään samoin tavoin lakipykälöissä kauppatilanteissa. Mitä ero taas koiralla ja televisiolla on? Jos et tiedä, älä osta elävää koiraa.

Koira rinnastetaan kauppatilanteessa mihin tahansa myytävään elottomaan tuotteeseen. Silloin ei oteta huomioon sitä, että siihen on joku kiintynyt. Sen on joku toinen elollinen synnyttänyt, eikä sitä ole tehty tehtaassa. Tai sitä, että jos se on huonolla tai väärällä hoidolla pari kuukautta tai vuoden, siitä ei ehkä ole iloa kenellekään. Tai se ei enää koskaan palaudu, jos se on unohdettuna yksin pari viikkoa.

Televisiolle et voi juurikan antaa vääränlaista virtaa johdosta, sitä ei tarvitse ulkoiluttaa ja jos sitä ei kampaa, sen voi aina myydä vielä vuoden päästäkin uudelleen. Koira, jota ei ole huollettu oikein, on melko nopeasti arvoton. Television pitämisestä liian pienessä asunnossa ei voi saada syytettä, mutta koiran asuttamisesta kuljetushäkissä voi saada pahimmillaan jopa eläintenpitokiellon. Voiko televisionpitokieltoa saada? Miten voidaan silloin kohdella näitä kahta "tavaraa" samalla lailla?

Miettikää tilannetta, että ostatte television. Menette kauppaan, josta sellaisen saa edullisimmin. Olette etukäteen hiukan vertailleet ominaisuuksia: mikä on meidän asuntoon sopivan kokoinen, minkä hintaluokan telkkari on paras ja joku ehkä valitsee vielä värin – musta vaiko hopea, muovipintainen vaiko metallinen. Kyselette myyjältä siitä vähän ja maksatte kassalle. Tai sen voi tilata vaikka nettikaupasta. Tai ulkomailta. Suomesta ostetuissa pitää olla suomenkieliset käyttöohjeet. Samoin CE-merkki. Se on siis turvallinen ja sitä osataan käyttää.

Vaatiiko ketään teitä menemään viikottain kouluun töllöttimen kanssa? Vaaditaanko, että  osaatte käyttää kaukosäädintä? Tivataanko aiempaa televisionkatsomiskokemusta? Pitääkö olla moitteettomat elintavat ja säännöllinen elämä? Kysytäänkö tuloja, että voitte varmasti korjauttaa telkkarin, jos se menee rikki. Kysytäänkö asumisolosuhteista tai perheenjäsenistä, ketkä telkkaria katsovat? Eipä kysytä varmaan tai esitetä vaatimuksia.

Kuitenkin samaa lakia käytetään koirissa ja telkkarissa. Telkkarin katsotaan täyttäneen tehtävänsä, jos se kestää noin viisi vuotta (luulisin). Siinä on myös oltava jonkilainen takuu. Miten kukaan voisi antaa takuuta, että koira edes elää sitä viittä vuotta. Tokihan sitä kaikki toivoo. Sen elinikään vaikuttaa joko pidentävästi tai lyhentävästi monikin omistajan tekemä toimenpide. Miten sitä silloin voidaan rinnastaa elottomaan esineeseen?

Jos telkkarinne menee nyt kaikesta hyvästä hoidosta ja silityksestä johtuen rikki nopeasti tai ei miellytä ominaisuuksiltaan tai laadultaan. Minne soitatte? Myyvään liikkeeseen tietysti. Palautatte television ja se korjataan tai saatte uuden, jos ei pystytä. Ei ole tunnesiteitä ja mikä tahansa toinen toimiva telkkari voi korvata edellisen. Koiraa ei voida aina korjata. Erinomaisinkaan eläinlääkäri ei saa näköä takaisin, jos koiralla on sokeuttava silmäsairaus. Eikä siihen auta kasvattajan palauttama osuus kauppasummasta. Suru ja huoli on ja pysyy. Rakkaasta koirasta ei ehkä haluta luopua viallisenakaan. Jos se on välttämätöntä lopettamisen vuoksi, se koskee pitkään. Ette ehkä halua enää koiraa ollenkaan.

Tunteita ei lasketa laissa mukaan. Esine mikä esine oli siinä eloa tai ei. Yhdessä kohdassa koira ei ole telkkariin verrattavissa. Ulosottomies ei hae koiraa varastoonsa vaikka se olisi tuhansien arvoinen. Television se kyllä voi viedä. Maksamattoman osamaksukoiran kohdalla se siirretään perintää odottavan kasvattajan huostaan ulosoton tapahtuessa.

Meistä ihmisistä kukaan ei selviä hautaan asti käymättä kertaakaan elämässään lääkärillä. Koiralla näitä käyntejä elävänä eläimenä varmasti tulee myös. Koskaan ei pystytä jalostamaan eläintä, joka ei sairastu koskaan. Se on mahdotonta. Televisiolta vaaditaan virheettömyyttä ja standardoitua kuntoa tiettyyn käyttöikään asti. Miten lihasta, verestä ja sairauksien geeneistä rakennettua koiraa tai eläintä voidaan standardoida niin tarkasti? Ihanne olisi koirarodut joihin sairauksia ei tulisi, mutta niin ei vaan käy todellisuudessa.

Televisioon ei myöskään satu. Jos omistajalla ei takuun jälkeen ole heti rahaa viedä sitä huoltoon, se voi odottaa olohuoneessa tai varastossa. Tai vaikka autossa työpaikan parkkipaikalla. Koira pitäisi viedä hetimiten eläinlääkäriin, jotta sen vaiva ei pahene tai kipu kovene.

Luonteen ja kasvatuksen osalta koirat ja eläimet ovat aika eroavaisia elottomasta tavarasta. Jos koira puree, siitä on omistajan lisäksi haittaa ympäristölleen. Televisio ei voi oma-aloitteisesti haavoittaa juuri ketään ympäristöstään – tietysti jollei se räjähdä. Koira voi, ja tiettyjen rotujen kohdalla kasvattaja voi tehdä virheen myydessään väärään kotiin liian haastavan rodun. Voiko televisiota myydä "väärään kotiin" tai "vääränlaiselle ihmiselle"?

Olisiko ihan oikeuslaitoksen eduksi hyvä ottaa laissa huomioon se tosiseikka, että koira ja eläin voi olla perheenjäsen, se on elävä jota ei voida varastoida ja jonka kuntoon vaikuttaa ympäristö ja hoito. Toivoisin niin.

Lihaa ja verta. Emänsä kohdusta, ei tuotantolinjalta. Mutta paljon iloa ja tunnetta omistajalleen.

Tämä on vasta aihio. Ruokinta, kasvatus ja ympäristö muokkaavat tästä tulevaisuudessa sen, mikä se on.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti