Luova tauko

Joskus on hyvä pitää treenaamisesta ja työstämisestä taukoa, vaikka menisi miten hyvin. Ihan sama onko kyseessä kouluratsastus, verijäljen treenaus koiralla tai upean esitteen tai lehden suunnittelutyö. Kun pitää pienen tauon ja tekee välillä jotain ihan muuta, voi katsoa asiaa uusin silmin. Siinä tulee huomattua, miten hevonen tai koira on edistynyt, omat solmut koulutuksessa on auennut tai työn jälki parantunut.

Jos siis koirallasi tulee haava tassuun, nenäpunkki tai juoksuaika kesken parhaan treeni tai kisakauden, käännä se voitoksi. Hevosen pieni jalkavamma, joka tulee juuri parhaimpaan treenivaiheeseen, voi vain parantaa sen motivaatiota levon aikana. Samoin itselle tekee hyvää katsoa töitään ja miettiä tekemisiään pienen välimatkan päästä.

Treenasin kerran yhtä saksanpaimenkoiraani palveluskoirien jälkikokeeseen. Se oli tosi herkkä, sähäkkä ja nopea liikkeissään. Se teki vauhdilla sivulletulot hyppäämällä edestä suoraan vasemmalle sivulleni, istui sadaosasekunnissa, tipahti maahanmenoon suoraan ilmasta ja lähti eteenkäskyn saatuaan aina täysillä. Sen kanssa oli ilo treenata ja se palvoi minua koko olemuksellaan. Jouduin silloin opiskeluajan kesätöiden vuoksi pitämään sillä kaksi viikkoa taukoa ja a vot! Tajusin, miten piippuun sen olin treenannut. Se oli vielä entistä parempi. En ollut huomannut sen innon laskua ja tottelevaisuuden muuttumista konemaiseksi. Sen ilo oli jälleen ylimmillään, työmotivaatio kova ja saimme upeat pisteet tottiksen osalta kokeista. Se koira opetti minulle, että meidän suomalaisten perisynti eli laiskuus on välillä hyvästä. Kutsutaan sitä vaikka luovaksi tauoksi, niin sen antaa itselle paremmin anteeksi.

Tänään loppuu luova tauko Miss O:lta, koska sen vasempaan takajalkaan tarhassa telmiessä tullut haava on kunnolla parantunut. Itselläni on ollut tuskaista seurata viikko auringonpaistetta ja lumen sulamista, kun ei ole voinut nauttia siitä ratsain. Hoblaa!

Viimeksi kun ratsastin, oli vielä lunta jonkin verran maassa.