Arvotaan seuraava kuva...

Taidankin tehdä niin, että valitsen kuva-arkistoista aina välillä joitain kuvia ja kerron niistä. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta mitä jos minä kerron tuhannella sanalla kuvasta.

Juon tämän tyhjäksi.

Olen innokas kuvaaja ja dokumentoin kaiken näkemäni mielenkiintoisen. Täten arkistoon on päätynyt kymmeniä tuhansia kuvia. Ne kertoo elämästä ja niissä on – ei nyt ihan kaikissa, mutta melkein – eläimiä.

Tämä kuvasarja kertoo vierailusta Tanskaan ystäväni luo.

Ystäväni Sanna järjesti häävastaanottonsa uudessa kotimaassaan Tanskassa. Minä ja hänen lapsuudenystävänsä hyppäsimme siis autoon ja ajoimme alas. Mukana myös Spede-koirani. Pitkäkarvainen mäyräkoirauros.

Speden kanssa oltiin juuri kesäleirillä aloitettu harjoittelemaan vesiriistakokeeseen, jossa noudetaan vedestä vesilintua ja harjoitellaan vesihakua ilman lintua.

Siitä oli tullut kuluvan kesän 2008 aikana oikein innokas uimari. Se jopa ulvoi kun olimme lenkillä joen rannassa. Niinpä Sannan ja Perin takapihan uima-allas oli Spedelle vastustamaton paikka.

Meillä oli hauskaa, kun se kiersi allasta, nuuhki, nuoli ja kurkotteli, mutta ei onneksi hypännyt. Sen touhua oli kiva katsella ja sain siitä monta upeaa kuvaa. Ilman vartioimista Spedeä ei voinut takapihalle luonnollisestikaan jättää.

Ylettyyköhän jalat pohjaan?

Tämä oli ihana aamupäivä ja sopivan lämmin. Vietettiin häitä edeltävää aamua kaikessa rauhassa altaalla porukalla ja nautittiin olosta. Iltapäivällä tehtiin pitkä lenkki lähelle rantaan ja pieneen metsään.

Spede on tosi kokenut matkustaja ja sen kanssa tällainen matka Tanskaan on "pikkujuttu". Meillä oli tosi hauskaa mennen tullen autoillessa Marikan kanssa. Näihin kuviin oikeastaan kulminoituu koko matka. Ihanaa, aurinkoista, lämmintä, raikasta ja mukavaa.

Odotan lintuja laskeutuvaksi lammelle minä hetkenä tahansa.

Pusuja vaan Suomeen!