Eläimet erotilanteessa

Koira on ihmisen paras ystävä,
mutta toinen ihminen pahin vihollinen.

Ihmisillä on vastuu eläimistään ja useimmat sen myös ovat sisäistäneet. Mutta entäs vastuu omaa puolisoaan kohtaan. Tai hänen tunteitaan.

Ihmiset pelaavat monesti melkoista peliä keskenään ja kumppanin tunteilla.  Mikä sopisikaan paremmin välikappaleeksi satuttamiseen, kuin rakas lemmikki. Koira. Siihen on monasti kummallisuuksiin asti meneviä tunteita. Se on tärkeämpi, kuin isoäiti tai puolison lapset.

Hyvin julma esimerkki on erossa viedä kumppanin rakastama ja enimmäkseen hoitama lemmikki vain kostoksi. Tai antaa se kokonaan pois vieraalle. Vain jotta pystyy kostamaan oman pahan olon eron hetkellä kumppanille ja maksimoimaan kumppanin tuskan.

Olen myynyt koiria monille pariskunnille. Eihän siinä ole mitään erikoista. Nykyään nuorten avoparien kohdalla teen kauppakirjan vain yhden henkilön nimiin. Yleensä sen, joka koirasta on soittanut, keneen olen luonut luottamussuhteen ja ollut aktiivinen yhteydenpidossa. Toki myös toisinpäin on käynyt, mutta periaate on pitänyt. Ei niinkään ketään sorsiakseni, mutta nuoren parin mahdollisesti erotessa ei koirasta tarvitse juridisesti tapella. Kauppakirja vahvistaa viimekädessä omistussuhteen ja ratkaisee tilanteen. Miksi?

Olin alle parikymppinen, kun minulta ostettiin koiranpentu vuonna 1993 mukavaan perheeseen. Pentue oli vasta toinen kasvattamani, mutta sain nopeasti kokea kasvattajana ja myyjnä olemisen raadollisuutta. Minut kutsuttiin hakemaan perheestä avioeron vuoksi koira pois. Koirasta pidettiin hyvää huolta, se oli ollut miehen metsästyskumppanina ja lasten paras kaveri. Olin myös kuullut siitä melko säännöllisesti. Mikä sitten oli vikana?

Ihmisen ilkeys ja kiusa toiselle erotilanteessa. Tajusin sen, kun perheen mies istui olohuoneen sohvalla vuolaasti itkien seisoessani koira sylissä ulko-ovella. Vaimo oli soittanut minulle ja kertonut miten heidän on luovuttava koirasta. Kauppa oltiin tehty vaimon ja hänen tyttärensä nimissä. En silloin puhelimessa kysynyt tarkempaa, vaan sovein ajankohdasta ja hain koiran pois. Tässä kohtaa tosin mentiin täysin kauppakirjan mukaisesti.

Viikon mietein soittavani miehelle, jonka metsästyskumppani tuo mainio koira oli, että tule hakemaan tämä koira itsellesi. Olin nähnyt, miten tätä miestä loukattiin koiraa välikappaleena käyttämällä. Mitä lie mies tehnyt ennen eroa, mutta läksynsä hän sai ainakin kokea eron sekä koiran menetyksenä. Olin nuori, vielä melko arka ja ajattelin, ettei minulle kuulu ihmisten riidat. Eikä tietysti kuulukaan. Koira sai ihanan uuden perheen ja eli pitkän hyvän elämän.

Saattaa olla, että joillain erossa tulee enemmän ikävä perheen lemmikkiä, kuin sitä tanssilavalta riiattua morsianta. Koira ei sano koskaan vastaan, vaikka muija nalkuttaa. Koira on aina ovella iloisena vastassa vaikka mies mököttää. Koira myös lohduttaa itkevää ja antaa turvaa lapselle, joka ei osaa käsitellä vielä tunteitaan. Eläin on silti aina eläin, eikä se saa olla järjestyksessä ihmistä tärkeämpi. Tunteilla leikkimisellä on silti oltava jotkut kohtuulliset rajat.

Kun olin nuori, ihmettelin, miksi kaikki vanhat kasvattajat olivat suorapuheisia ja lihavia. Lihavuutta vastaan taistelen kyllä jatkuvasti, mutta suorapuheisuuden olen tässä hullunmyllyssä oppinut. Ihmisille ei kertakaikkiaan voi puhua hienovaraisesti "rivien välistä". Jos koira on sikalihava, on sanottava, että se on sikalihava. Samoin huomautettava, jos rakki ei ole enää ollenkaan hallinnassa, vaan muuttumassa kovaa vauhtia terroristiksi. Pelkkä "onpas Sessellä vähän ylipainoa" tai "ompa Sesse pikkaisen vallaton" ei tarkoita Sessen omistajalle yhtään mitään. Se korkeintaan hymyilyttää vähän, ja tuo mielihyvää, koska lemmikki huomioidaan. Sanoma ei välity perille, saati aiheuta toimenpiteitä.

Tänäpäivänä en varmaankaan puuttuisi edelleenkään ihmisten toisilleen aiheuttamiin sotkuihin. Uskaltaisin silti tarttua vastaavassa tilanteessa sen verran asiaan, että kysyisin molempien kesken, onko tilanne nyt todella tämä, vai koira pelkkä eroriidan välikappale. Enkä epäröisi sekuntiakaan sanoa että, "hävetkää nyt vähän, isot ihmiset!"