Nokka kohti Pariisia

Koiranäyttelyssä 70-luvulla.

Olen innostunut koiranäyttelyistä joskus pienenä tyttönä. Isä oli Porin Kennelkerhon aktiivina mukana Porin kaikkien rotujen koiranäyttelyn järjestämisessä. Ja on muuten yhä edelleen.

Vuosien varrella on koiranäyttelyitä kierretty vain tahdin kiihtyessä. Reviiriä on laajennettu ensin naapurimaihin itään ja länteen. Nykyään tantereena on koko Eurooppa ja näyttelyssä on käyty Espanjaa myöden.

Tulevana kesänä lähdetään kunnon porukalla – Pariisiin! Siellä järjestetään helteisessä heinäkuussa koirien Maailman Voittaja -näyttely, Mondiale 2011.  Tätä kirjoittaessa sen alkuun on 97 päivää 5 tuntia ja 5 minuuttia. Etten nyt turhan innokkaalta vaikuttaisi, jätin sekunnit laskematta.

Vaikka Maailman Voittaja -näyttelyt on koluttu jo monessa maassa ja titteleitäkin on sieltä saatu, on tämä kerta toisaalta vastustanut ja toisaalta lykästänyt yllättävästi. Ilmoittautuminen ei ollut ihan yksinkertaista ja lopulta se aiheutti todellisen yllätyksen hinnoittelultaan. Kerrankin positiivisesti!

Maailman Voittaja -näyttelyiden tuntumaa kokeiltiin jo Kiran juniorivuonna 2003 Dortmundista. Siellä Kira oli 5. juniorinartuista. Matkaa tehtiin farmariautolla 5 naisen ja 4 koiran kera. Kilometrejä karttui kiitettävästi, mutta matka oli ikimuistoinen, ihana ja ratkiriemukas. Ja sehän on aina matkan päätarkoituskin. Sen jälkeen tapahtumaan on osallistuttu aina, kun se järjestetään Euroopassa.

Tukholmassa valkopukuinen kasvattajaluokkani
oli rotunsa paras.

Dortmundin jälkeen on käyty Euroopan Voittajassa Barcelonassa, Maailman Voittajissa Poznanissa Puolassa 2006, Tukholmassa 2008, Bratislavassa 2009 ja Herningissä Tanskassa 2010. Jotenkin tuo 2007 on välistä poissa, mutta taisi olla vuosi, jolloin Maailman Voittaja käväisi Etelä-Amerikassa. Rajansa meilläkin.

Nyt ollaan siis matkalla Pariisiin heinäkuussa. Siellä ensin koeponnistetaan kehät Ranskan Voittajassa eli Championnat de France, alkuperäiskielellä kerrottuna. Lentäen tulee mukaan 5 koiraa ja autolla maitse vielä kuudes. Näin esitämme koiria aika monessa eri luokassa.

Bratislavan erikoisnäyttelyssä kasvattajaluokkani
oli BIS3. Siellä esiinnyttiin mustissa.

Koirien lentomatkailusta kirjoitan ihan oman artikkelin, sillä se on myös oma taiteen lajinsa. On hyvä tietää muutamia perusasioita siitä, jotta matka ei tyssää jo lentoasemalle – tai koira pääsee myös kotimaahansa matkan jälkeen.

Pariisin matkan valmisteluja tulen aivan varmasti käymään blogissani läpi vielä useaan kertaan. Nyt kun koirat on ilmoitettu, lennot ja hotellit varattu, pitää vain jotenkin saada tuo 97 päivää kulumaan. Siihen väliin ehtii tulemaan pari pentuetta ja joitain näyttelyitä nuorille koirille harjoitukseksi. Onpa jotain syytä odottaa kesää ja helteitä.

Kisu on hallitseva Juniori Maailman Voittaja.

Tällä hetkellä ilmoittautumistuskaani helpottaa monien ranskankielisten Google-käännös-meilien ja englannin soperruksen jälkeen, että sain tänään vahvistukset kaikkien koirien ilmoittautumisten sekä maksujen hyväksynnästä. Tässä on jo eri ystävienkin hermoja koeteltu, kun olen puolihysteerisenä kironnut ranskalaiset maan rakoon ja toisessa hetkessä kiittänyt heidän nerokasta hinnoittelupolitiikkaansa. Pyrin harjoittelemaan eurooppalaista hermojen hallintaa näin etukäteen. Eli siis sitä, että sitä ei ole vaan raivotaan täysillä ja sitten huokaistaan.

Ranskan netti-ilmoittautumissysteemi oli itsessään kohtuullisen helppo, vaikka englanninkielistä versiota käyttäessäni mm. luokat piti valita ranskankielisestä alasvetovalikosta. Oui! Asia pitää kääntää positiiviseksi ja nyt iloitsen osaavani muutaman sanan ranskaa: jeune on juniori, travail on käyttöluokka, meute on ajue ja femelle on narttu. Pitkäkarvainen mäyräkoira on Teckel Standard Pelo Long. Myös sen olen oppinut, että olen liian vanha kutsuakseni itseäni Mademoiselleksi ja niinpä tittelini on Mme, Madame.

On siinä jokunen vuosi ja kierähdys näyttelykehässä kulunut, että olen päässyt matami-ikään!