Eläimellinen sunnuntai

Tänään on ollut pelkkää eläimellistä menoa koko päivä.  Ja oikeastaan jälleen koko viikonloppu. Tai kun miettii, niin oikeastaan sitähän tämä elämä on ollut enemmän ja vähemmän tähän asti joka päivä 10-vuotiaasta lähtien. Pian 27 vuotta siis.

Yksi citykaneista sukupuolen määrityksessä.

Aamulla vietiin Faunattareen loput kaninpoikaset. Nämä pikku "citykanit" olivat Vitin toiset poikaset ja Rumpalin esikoiset. Poikue sai citykani-nimityksen siitä, että jopa neljä oli saanut luonnonharmaan värin Rumpalilta ja vain yksi oli valkopohjainen, mutta hauskasti luonnonharmaa korvistaan. Nelikko oli melko citykaniparvi pomppiessaan pitkin häkkiä.

Sukupuolen määritys alun lievien määritysongelmien jälkeen onnistui nappiin. Se ei ole pienenpienissä kaneissa helppo tehtävä. Parasta on odottaakin, että ne ovat vähintään 7-8 viikkoa vanhoja. Nenonen ja kaksi citykania olivat poikia ja loput kaksi luonnonharmaista oli tyttöjä.

Jesse ja Nenonen

Valkopohjainen "Nenonen" lähti perjantaina jo Jessen kaveriksi. Jesse sai näin toiselle kanilleen kaverin. Tätä nuorta miestä on kani-kärpänen puraissut ja jos Jesse saisi päättää, koko perheen omakotitalo vilisisi pomppivia pitkäkorvia.

Mukana kaninhakumatkalla oli Jessen perheen tuttava Mia, josta tulee ehkä isona pieneläinhoitaja. Kuka tietää vaikka vielä paljon muutakin. Mia tulee hoitamaan tätä kani-koira-undulaatti-hevos-huushollia kevään ja kesän aikana, kun käyn koiranäyttelyissä. Näin hänelle karttuu etukäteen arvokasta kokemusta. Lemmikkilaumaa hoitaessa tulee realistinen kuva millaista arkinen eläinten hoito on. Miaa ei varmaan haittaa, että samalla saa nauttia maalaiselämästä sekä kaikkien karvakorvien rapsuttamisesta mielin määrin.

Nenonen

Iltapäivä kului Helsinki Horse Fair -messuilla ihastellen muun muassa, miten western-ratsastuksessa hevosta ohjataan roikkuvin ohjin ja lähes näkymättömästi yhdellä kädellä. Käsittämättömän taitavaa ja helpon näköistä. Uskon, että takana on silti useita satoja tunteja ammattitaitoista ratsastusta, ennen kuin areenalla nähtyihin temppuihin asti päästään. Vaikuttavaa, että hevonen voi ravata paikallaan 360 asteen ympyrää mielettömällä vauhdilla 4 kierrosta ja pysähtyä kuin seinään.

Hellyyttävä minishettis

Kolme tuntia hurahti huomaamatta katsellen hevosalan uusia tuotteita ja erilaisia myyntikojuja. Mukana messuilla oli kymmeniä erilaisia hevosrotuja: shetlanninponeja, Shire-hevosia, vuononhevonen, connemaranponi, arabi, friisiläinen, welsh cob, appaloosa, Gotlannin russi, suomenhevonen ja mitä kaikkia muita. Myös aaseja ja laamoja sai messukeskuksessa ihailla.

Hauska alpakka

Tällä kertaa ei ostoskasseja tullut hankittua käsiin roikkumaan. Pelkkä ideoiden katsastus riitti näiltä messuilta. Minishettiksellä karsinassa ollut pallo voisi olla kiva tuliainen myös hoitohevoselleni Miss O:lle. Se on hyvin aktiivista sorttia ja hääräilee karsinassaan ja kolkuttelee ovia, jos sitä ei heti huomata. Voisi vaikka sekin potkia palloa seinään jos tulee aika tylsäksi. Westerniä en kuitenkaan aio aloittaa vielä sen kanssa.

Mukaan tarttui muutama uusi hevoslehtituttavuus, jotka aion tarkkaan lukea. Ehkä on syytä tehdä lehtinurkka tänne blogiin ja pistää vinkkejä hyvistä artikkeleista. Lehtiä tulee tarkasteltua ammatinikin vuoksi ja aina kivempaa, kun aihe on itseä kiinnostavatai hyödyllinen. Ostin juuri myös Ruotsista ja Norjasta hevoslehtiä ja ne odottaa myös kannesta kanteen lukemista.

Aapo niminen aasi

Illalla kävin vielä ystäväni kotona hoitelemassa heidän kissoja, akvaariota ja kaneja. Kun useamman eläimen omistaja haluaa lomailla, pitää kaikille eläimille suunnitella asiantunteva lomahoito. Näin se onnistuu hyvin, kun eläimet saavat olla kotona tutussa ympäristössä ja niitä käydään kotona hoitamassa. Parin päivän lomamatka onnistuu näillä lajeilla hyvin kotona asuessa niin, että ne käydään ruokkimassa päivittäin. Pieni seurusteluhetki kissojen kanssa oli mukavaa vaihtelua koiratäyteiseen arkeeni.

Kissoja minulla ei ole koskaan ollut, mutta nämä ihanat cornish rex tapaukset viehättävät kovasti ja juteltiin tänään pitkät pätkät kissojen kanssa kuulumisia. Ruokaa oli kuulemma ollut tähän asti tarpeeksi ja naudanpaistisuikaleista tuli kiittäviä kommentteja. Vauhtia oli ollut päivällä mattojen aaltojen perusteella, vaikka kissat ristiriitaisesti vakuuttelivat, että koirien ollessa poissa talossa on suorastaan rauhallista. Pistän kuvia lähipäivinä näistä hassuista seuralaisista ja kaivan rodusta vähän lisätietoa teidänkin luettavaksi. Siihen asti – rapsuttelemisiin!