Hevosen selästä

Tallilla ja ratsastaessa menee muutama tunti. Tänä aikana, kun kaikkien pitää olla jatkuvasti saatavilla, on kännykkä aina mukana. Se soi vähän väliä tai ainakin piippaa viestiä. Myös hevosen selässä. Onko se sittenkään ihan välttämätöntä. Ihan varmasti ei!

Ratsastan usein neljän aikaan hevosten iltapäiväruokinnan jälkeen, kun on sopiva pitää töistä vähän taukoa tai lopettaa päivä. Tällöin ei talliin jää muita, kuin minä. Jos siis putoan ja loukkaan vaikka jalkani, joudun odottamaan noin viisi tuntia että se huomataan iltaruokinnan aikaan. Pienelläkin pakkasella viisi tuntia lumessa voi olla sietämätöntä. Tai jalka poikki missä lämpötilassa tahansa. Oletan.

Kännykkä on minulle siis yksi turvallisuusväline. Siinä tapauksessa siitä varsinkin on hyötyä, että olen tajuissani sitä käyttämään. Tai en makaa kädet katkenneena. Tai kännykän päälle rojahtaneena ja sen rikkoneena. Henkisesti se auttaa ainakin...

Turvallisuus on hevosten kanssa tärkeää. Koska Miss O on itse kouluttamani, ei luottamus ole kovin korkeaa sen taitoihin ja kuuliaisuuteen. Vähän raaemmassa vaiheessa mulla oli tapana soittaa poikaystävälle lähtiessäni tallista kentälle. Jos uutta soittoa ei tullut 45 minuutin sisällä, hänen piti soittaa apua kentälle lähistön tutuilta. Pitää välissä mainita, että meillä on 230 kilometriä välimatkaa.

Kerran laitoin myös Facebookiin viestin, että ystävät soittaa apua, jos musta ei kuulu 2 tuntiin. Se herätti hilpeyttä ja monta ilmoittautui vahtimaan koneelta, kuuluuko mitään. Virtuaaliturvamies palveli silloinkin – ja apua ei ole vielä oikeasti tarvittu.

Tietysti kun puhelin on taskussa, se aina välillä soi. Yleensä lehtikauppiaan kysymykseen "olisiko teillä hetkinen aikaa..." ei tarvitse vastata, kuin hieman hiljaisemmalla äänellä varovasti, että "olen juuri hevosen selässä". Se on aika hämmentävä vastaus ja änkytykseltä ei kokenutkaan myyjä saa sanotuksi mitään. Heitä on opetettu kiertämään kaikki estelyt, mutta tähän ei ole vielä osattu inttää vastaan. Kokeileppa joskus – olit hevosen selässä tai et.

O:n vatsalinja näyttää huolestuttavalta.

Tänään käytin turvavarusteen kameraa hyväkseni ja napsasin kuvan hauskasta varjosta lumessa. Päivä oli ihanan aurinkoinen ja kentällä ratsastamisen lisäksi käveltiin Miss O:n kanssa peltoteitä ja nautittiin talviauringosta. Tämä hauska varjo tallentui pellon lumihangelle.

Lähetin sen useille ystävilleni kevätterveisinä, ihan vaan koska ilahduin kevään tulosta!