Reissussa rähjääntyy

Koirien kanssa harrastaessa on kilometrejä karttunut eri autojeni mittareihin satoja tuhansia. Tai melko paljon kuitenkin. 

Ja kuten sanonta kuuluu, reissussa rähjääntyy. Meillä rähjäännyttiin kylläkin viime kesänä kertarysäytyksellä ja kolmasti. Kyseessä oli siis viime juhannuksen reissu Tanskan Maailman Voittaja -näyttelyyn. Se tehtiin kolmella autolla, joista eniten tavaraa niellyt auto oli tietysti minun rakas Junttini. Citroen Jumpy.  Tuo uskollinen  koppero, joka sai tällä matkalla nimeksi Elsa – "Elsa,  kohtalon lapsi" -kappaleen myötä.

Onneksi takana ajoivat Sindy ja Leena jotka raportoivat
sauhuavasta takarenkasta ennen katastrofia.

Ruotsin puolella, hieman ennen Helsingborgia yksi pyörä alkoi sauhuta. Olimme vasta menomatkalla ja päivä oli juhannuksen aatonaatto. Ajoitus ei ollut aivan täydellinen matkan jatkumista ajatellen. Kello oli noin 17, kun kurvasin ensimmäisestä rampista moottoritieltä ylös. Tuolloin joka ainut svenssoni-automekaanikko oli jo sulkenut putiikkinsa ovet ja lähtenyt tanssimaan juhannussalon ympärille. Olimme parkissa jonkun kebab-ravintolan ulkopuolella ja ruotsalaisten vieraanvaraisuudesta ei ollut tietoakaan, kun yritimme kysellä neuvoja korjaamoille.

Vaikka Elsaa aina parjataan, se vetää viikon reissukamat ihmisille ja koirille sekä 8 mäyräkoiraa tuosta vaan sisuksiinsa.

Autossa sisällä oli 8 koiraa ja meidän valtaisat tavaravuoret. Mietimme, miten saisimme edes minut ja Anun sekä koirat mahtumaan muihin autoihin. Kahteen farmariin. Se olisi ehkä jotenkin onnistunut, jos olisimme hylänneet kaikki muut tavaramme auton kera tien poskeen.

Kun muut jäivät pizzalle odottamaan ratkaisua, minä ja Anu marssimme pitkin läheistä teollisuusaluetta, joka selvästi vaikutti siltä että siellä voisi apu löytyä. Löysimme yhden jugoslaavien pitämän automaalaamon, jonka ovet olivat vielä tulevista pyhistä huolimatta auki.

Esitin selkeällä ja sujuvalla ruotsinkielellä asiani ja kysyin apua suoraan eteeni kävelleeltä "pääjohtajalta". Lisäsin pyyntöön avuttoman ilmeen ja huolestuneen nöyrän sävyn. Kun hän kertoi, ettei heidän pajansa tee autoremontteja, vaan maalaa pelkästään niitä, sivuutin sen ja jatkoin hiukset entistä vaaleampana selittämistä, että autoni savuttaa ja jotain on pielessä. Pääjohtaja pehmeni hitusen ja pyysi apupoikaansa katsomaan autoani. Spurttasin juosten takaisin kebab-mestan pihaan ja kurvasin hymy korvissa Jumpyllä hallin pihaan.

Kun parikymppinen mustatukkainen adonis komennettiin hommiin auton kimppuun, me Anun kanssa kerroimme jugoslaaveille matkamme määränpäästä ja mistä olemme. Nämä maahanmuuttaja-ahertajat olivat jo aloittamassa juhannuksen viettoa ja niinpä meillekin tarjottiin odottelun ratoksi olutpurkit kouraan. Omani tosin meni autoon odottamaan myöhempää mahdollista avaamisajankohtaa.

Nämä koirat ovat nähneet reissuilla
yhtä jos toista. Ja monta korjaamoa!

Opastimme karskeja keski-iän reilusti ylittäneitä miehiä, että Tanskassa tulisi olemaan viikonlopun aikana yli 20 000 koiraa kilpailemassa kuluvan vuoden Maailman Voittaja -titteleistä. Miesten hämmästykseksi repäisimme Elsan takaovet auki, josta tuijotti 16 kappaletta tummia silmiä. Koirat olivat olleet hiiren hiljaa ja kenelläkään miehistä ei ollut niistä hajuakaan, vaikka auto oli tunkattu puoliksi ilmaan.

Ilmapiiri alkoi muuttua leppoisaksi ja jutustelun lomassa auton alta kerrottiin vian olevan melko pieni. Joku jarrujuttu vain oli juuttunut kiinni, kertoi nuorukainen. Muistaakseni käsijarrun joku osa. Näin aika muuttaa kiperät muistot hataraksi hapuiluksi ja mieli paikkaa traumapaikat. Näin voin tässä kohtaa jo todeta.

Autosta irrotettiin jokin osa jota kuulemma "ei tarvita". Näin luottavaisina me yleensä olemme matkassa! Johtaja oli hövelillä päällä jutustelumme lopuksi ja sanoi, ettemme ole velkaa kuin sen verran, mitä auton alla ahertanut adonis haluaisi itselleen. Terästimme parhaimman hymymme kohti häntä ja maksoimme auliisti 200 kruunua (20 euroa), jonka hän pyysi. Annoimme myös yhden tuliaiseksi tarkoitetun salmiakkikossun nuorukaiselle, joka teki ehkä hänet iloisemmaksi kuin setelit. Karjuimme autossa riemusta (eikä vähiten korjauksen hinnasta), kun starttasimme kohti Tanskaa lähes aikataulussa edelleen.

Lupasimme pyhästi palata takaisin kyseiseen korjaamoon, josko tämän korjauksen johdosta pääsisimme perille ja voittaisimme jotain. Emme palanneet, vaikka saavutimme onnellisesti Kisulle Juniori Maailman Voittaja 2010 -tittelin. Lupaan kyllä lähettää jonain päivänä kortin  korjaamolle ja kiittää miehiä vielä kerran.

Yksi muoviosa sinne tai tänne.
Romuttamolta löytyi uusi 50 eurolla.

Paluumatkalla Suomeen lensi ensin motarilla takalampusta ja vilkusta kaikki muoviosat taivaaseen ja viimeisessä yöpaikassamme auto luisui alamäkeen parkissa ollessaan kohti valopylvästä, jolloin koko etuosa meni lyttyyn. Luojan kiitos se valopylväs oli siinä! Seuraava kohde alamäessä oli yksi mökeistä usean kymmenen metrin päässä.

Tuolloin en vielä tajunnut olla huolissani mahdollisesta jäähdytinjärjestelmän vaurioitumisesta, joka huomattiin vasta Suomessa kolarikorjaamolla. Siispä ennen matkaa huollattamani ilmastointijärjestelmä uusittiin kokonaisuudessaan, samoin konepelti ja paljon muuta pikkusälää. Nämä saatiin onneksi vakuutuksen piiriin, eikä konkurssi ollut niin totaalinen. Tukholman satamassa muille suomalaisille saatoimme jo nauraa koko auton rähjäiselle ulkonäölle.

Tämä ruttu näytti aluksi aika pieneltä, mutta korjaus
maksoi lopulta 3927 euroa, kun peltiä ja ilmastoinnin kennoja
myöten osaa oli vaihdettu tarpeeksi uuteen.

Tämä reissu muistetaan monesta asiasta, mutta ainakin siitä että Jumpystä tuli Elsa kohtalon lapsi.