Joulunajan rauhaa ja nautiskelua

Joulu on hiljentymisen ja rauhallisen yhdessäolon aikaa. Heti kun kaikki tuhannet asiat on tehty ja ruokia sekä paketteja pakerrettu yötä myöden.

Kyllä sitä miettii tunnin ruokailusession jälkeen, että tässäkö tämä hössötys meni sitten suusta alas. Eilen aloin tekemään laatikoita vasta, kun poikanen meni nukkumaan klo 21. Yöunet meni siinä sitten pakertaessa ja lopulta kello oli 02.30.

Onneksi poikanen on alle vuoden, eikä vaadi mitään kummallista. Silti valvotin itseäni yön tunteina ja pakersin omin pikku kätösin laatikoita. Onhan ne tietysti hyviä ja ruokaa riittää moneksikin päiväksi. Armeijalle.

Poikanen ei tajua, että tämä päivä eroaa mitenkään muista – kuten eivät eläimetkään. Meidän koirat olivat päivällä ehkä normaalia pidemmän ajan sisällä, koska ulkona satoi aika reilusti lunta. Yleensä ne saavat olla alle 10 asteen pakkasella vähintään puoli päivää ulkona kerralla. Tänään ne olisivat kököttäneet katoksen alla tai kopissa, joten mielummin ehkä sitten sisällä. Saivat seurata koirahuoneesta mitä puuhasin olohuoneessa. Ja kuunnella joululauluja ja erilaisia lastenleluja. Huoneiden välissä ei ole ovea, vaan koiraportti, niin koirat ovat perillä huushollin tapahtumista.

Oljesta tulee kunnon vanhanajan tunnelma.

Ponityttö kävi koristelemassa.

Tallissa hevoset otettiin jo aamupäivän karsinoiden siivouksen jälkeen sisälle, koska lunta tuprutti siihen malliin. Näin IHMISET saivat hiukan helpomman iltapäivän ja aikaa olla perheiden kanssa. Kyllä eläimet yhden päivän pidempään sisällä kestävät. Häntä lumituiskua kohden ne olisivat seisoneet paikallaan tarhoissa karvat pystyssä. Muutenkin nämä saavat olla koko päivän ulkona toisin, kuin monet ökykalliit tai isojen tallien hevoset. Minusta ihmiset saavat olla pari päivää vuodessa armollisia itselleen ja nauttia. Sitä ei eläinten omistajat pysty arjessa koskaan tekemään. Ja arkea on joka ikinen päivä vuodesta. Eläimet saavat iloisempaa hoitoa kun omistajakin saa pienen joulurauhan.

Monelle hevos- ja koiraharrastajalle joulun pyhät on arkea aktiivisempi aika harrastaa, kun on monta pyhää peräkkäin. Eli se ei ole kaikille lemmikeille tiedä normaalia suurempaa löhöilyä. Meidän mäyräkoirat eivät stressaa löhöilystä, mutta vuotiaalle terrierille ei sisäelo sovi yhtä hyvin. Niinpä viskoin puolikkaan lihapullapussin 20 cm korkeaan puuterilumeen etupihalle, niin oli hullulla puuhaa. Ei siinä järki pakottanut, kun se sohi menemään hädissään. Mäyräkoiranpentu sukelsi lumeen polun penkasta ja naposteli lihapullia terrieri kaahatessa ilman järjen häivää.

Teen pitkästä aikaa joulupäivänä tallihommat ja vien hevoset ulos. Ennen tein lähes joka viikonloppu ja muutaman joulun tallia, mutta nyt äitiyslomalla olen saanut myös tallihommista vapaata. Eipä selkä kaipaa enää yhtään lisää nostettavaa kymmenkiloisen poikasen roikottelun jäljiltä. Kyllä sitä lantaa ehtii myöhemminkin vielä lapioida, kun tämä vauva on kasvatettu taaperoksi.

Kävin syöttämässä hevosille tänään jouluaattona tapani mukaan jouluporkkanat. Kyllä oli monta kaveria korvat ojossa pää oviaukosta käytävällä. Odessa sai jo eilen olkipatjan karsinaansa. Sen karsina on pelkällä turpeella, koska se on loputtoman ahne. Oljessa ei mitään kummempaa vaaraa ole ja hyvä hevosen kuuluisikin kokoajan jotain mutustella. Aiemmin meidän tallissa jonain vuonna oli laatuongelmia oljen kanssa ja se oli hiukan homeista. Sitä ei voinut laittaa ollenkaan hevosille, jotka söivät sitä kuin leipää. Nyt on ihanan keltaista ja paksua olkea.

Tallia vartioi ryhdikäs olkipukki.

Mulla on "oma joulukuusimetsä" tallin takana. Kun muutin tänne 6,5 vuotta sitten, kysyin lupaa hakea joulukuusen metsästä. Tallin omistaja näytti tallin takametsää jossa kasvoi tammien välissä kuusia puskina. Niitä pitäisi karsia, joten sieltä vaan!

Nyt olen karsinut sieltä 6 kuusta ja tuntuu, että tahti on vähän liian hidas. Samoin ongelma alkaa olla siinä, että kuuset ovat jo kasvaneet minusta yli. Kun ne kasvavat lähekkäin, ne ei ole nättiä joulukuusina. Jokaisesta on joku reuna littanana tai oksat puuttuu. Ehkä karsin niitä lähipäivinä tarhaan naposteltavaksi.

Kuusenoksia meillä tarjotaan yleensä talvella hevosille, joten eilen annoin joulukuusestani karsimani alimmat oksat hevosille. Tallikäytävän ikkunaan sisustimme jo aiemmin pikkujouluna olkipukin ja sille olkipatjan. Karsinoiden seiniin laitoimme pieniä olkipukkeja ja Odessa sai joulukuusen sydämen.

Joulurauhaa ja lämmintä mieltä!