Fiiliksellä ja tunteella liikkeistä

Talvirukkaset, villapaita ja kepakko. Sekä pää täynnä ajatuksia, jotka pitäisi saada hevosen jalkoihin asti.

Selästä et voi nähdä hevosen liikkeitä. On vain tunne millainen hevonen on allasi. Yritän löytää sitä tunnetta ja mietin tässä ääneen kaikenlaisia asioita, joita olen kuullut ja oppinut. Kuullut tai oppinut. Tai...

Koska olen, kuten ennenkin on mainittu ollut välissä 10 vuotta ratsastamatta, aloitin kaiken alusta samalla kun ratsutin Odessan. Siis noin kolme-neljä vuotta sitten. Nyt olen viimeisen vuoden-parin aikana oikeastaan alkanut vasta "ratsastaa". Päästä vähän kärryille, mistä tässä touhussa on kyse. Ja silti en ole niillä kärryillä vielä toisella jalallakaan.

Koirien kasvatusta aloittaessani käytin hyväkseni sitä tietoa, jota olin hevosista saanut. Liikkeistä aina puhuttiin silloin hevosten laadusta puhuttaessa – ja puhutaan edelleen. Liikkeet olivat ja ovat edelleen kaikki kaikessa minulle. Koira, joka on huonosti rakentunut ei voi liikkua hyvin. Hyvin rakentunut koira taasen ei voi liikkua huonosti.

Nykyään hevoskasvatus on edennyt niin huimasti, että pystytään kasvattamaan "superhevosia", jotka ovat voimapesiä ja liikkuvat upeasti "ylämäkeen".

Tasapaino on ratsastuksessa homman ydin, eli hevonen ei saa roikkua edessä eikä takana. En oikein tarkaan tajunnut tätä, joten vertauskuvat avuksi.

Opettajani joskus pari vuotta sitten esitti asian minulle niin, että jos leikataan ratsastaja ja hevonen ääriviivaa pitkin irti paperikuvasta ja laitetaan kypärään lanka, josta kuva roikkumaan. Hevosen tulisi olla suorassa ja yhtä paljon hevosta edessä kuin takana ratsastajaa. Missä on painopiste jos hevonen kallistuu liian eteen tai taakse? Ei ainakaan siinä keskellä.

Myös oikeaa fiilistä on haettu sillä, että jos ajan yksipyöräisellä, se ei saa olla kallellaan eteen tai taakse. Sen on oltava tasapainossa keskellä, jotta sen ajaminen onnistuu. Tai iso jumppapallo, jonka päällä istun. Jos siinä ei ole tasapaino keskellä, kippaan selälleni tai nokalleni.

Tähän asti olen luullut, että hevonen on syntyessään joko hyväliikkeinen tai ei. Tietysti näin kyllä on, mutta en ole tiennyt, että liikkeisiin voi tasapainon ohella vaikuttaa ratsastamisella. 38-vuotiaaksi piti elää, että tämänkin sain tietää.

Se on täysin uutta minulle ja olen pohtinut sitä ahkerasti pienessä päässäni viime aikoina. Tietysti siksi, että ratsastan hevosta, jota ei ole jalostettu yhtään mihinkään. Se on rakkauden tuote ja niin kova sotku rotuja, joilla ei ole mitään tekemistä kouluratsastuksen kanssa – ollut vuosisatoihin. Joten kaikki tieto sen liikkeisiin vaikuttamiseen on kiinnostavaa. Kun nyt tähän juttuun olen hurahtanut.

Koira, jolla on enemmän kulmauksia takana, kuin edessä heittää etujalkojaan korkealle. Sen pitää kompensoida takajalkojen pitkään askeleeseen kuluva aika jollain. Monesti koiralla tällöin etuosassa on suoremmat kulmaukset: etuasentoinen ja suora lapa ja lyhyt olkavarsikin mahdollisesti. Tällöin etujalkojen liike nousee korkealle joko Hackney-hevosen tyylisesti polvesta rumasti nostaen kulmaan tai heittämällä niitä suorin polvin eteen leukaansa asti kuin venäläinen marssisotilas. "Punaiselta torilta päivää", kommentoisi tähän yksi tuomarikollega.

Nykyään on jalostettu kouluratsastukseen superhevosia, joilla on poweria persuksissa ja niitä ei tarvi niin hirvittävästi opettaa itse kannattamaan itseään edestä. Mikä sinänsä ei johda tasapainoon. Mutta kun Odessalla ei ole takapuolessa, kuin korkealla kannettu häntä, pitää minun yrittää nyt ratsastaa tasapaino ja etuosa hevosen itse kannateltavaksi.

Tätä etuosan kantamista olen alkanut nyt viimeisten muutaman kuukauden aikana erityisesti ratsastamaan. Ja ajattelemaan. Tai tähän on varmaan opettajani erilaisilla harjoituksilla jo aiemminkin tähdännyt. Nyt kuitenkin uskon, että olen päässyt hiukan fiilikseen kiinni sokkoratsastuksen ja muiden harjotteiden avulla. Pää – tällä kertaa hevosen – on nostettu ylös joksikin aikaa kunnes kintut myös edestä alkaa nousta. Tässä vaiheessa en vielä ratsasta muotoa vaan pelkästään sitä, että mulla on oikea tunne. Fiilis – you know.

Jahka saan jotain konkreettista aikaan, kerron siitä taas täällä tajunnanvirta-blogissani, jonne suollan kaiken tämän oppimani ja ajattelemani. Ehkä jonain päivänä saan palata näihin juttuihin joko maha väärässä nauraen tai nyökytellen. We will see.