Ja toimihan se. Vähän se käänteli korviaan ja silmiään taakse – kuten tilanteessa hevosen kuuluukin toimia. Se kuunteli ja tarkkaili puhettani, eikä aikaakaan kun otimme täydessä hallinnassa muutamia raviaskeleita. Pian kuljimme hölkäten maneesissa Odessa vaunuhevosen tyyliin sopivassa muodossa.
Jotta vaihetta ei kukaan epäilisi, otin askeleen vaikeamman liikkeen yhdellä kädellä ohjastamiseen. Pitihän taskusta kaivaa kännykkä kuvaamista varten. Tästäkin elävänä selvinneenä aloin jo kuulostella, mistä saisimme kesäksi kärryjä. Pienen lapsen kanssa voi hyvin ajaa kärryillä, mutta vaikeampi ratsastaa yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti