Hae tästä blogista

lauantai 3. marraskuuta 2012

Kesä 2012 pikakelauksella

Nyt sen voi todeta. Kesä oli ja meni. Mitä siitä jäi muistoksi? 

Tämä kesä oli minulle erityinen, sillä esikoiseni syntyi. Moni asia eläinten kanssa muuttui samalla tai piti jollain tavalla järjestää uusiksi. Syvyyttä elämään, joka muutenkaan ei ole kovin kevyttä tavaraa. Eläinpienokaisia, menestystä näyttelyissä, matkoja, aurinkoa, luontoa ja leireilyä. Siitä on hyvä kesä tehty.

Kesä alkaa kyykäärmeiden saapumisesta lämmittelemään. Tämä löytyi tallin ja taloni välistä.

Pikku Sissi. Borderinpentuja oli huhtikuussa käymässä syntymässä.

Ukkeli oli 2 viikkoa kun lähdettiin edustamaan koiranäyttelyyn. Onnenpojan avustuksella tuli BIS1!

Kasvatillani Ronjalla on aivan ihanat narun perässä juoksijat.

Toukokuun lopun riemuihin kuului lumimyrsky nurmikolla.

Tallille tuli uudet aidat  – nyt saa talvella lumi tulla!

 Hevonen piti totuttaa pikku-ukkeliin heti alusta lähtien.

Lumimyrsky toistui vielä toukokuussa toistamiseen. Kertakaikkiaan kamalaa!!

"En minä sitä tehnyt" -katse ei auttanut. Tuholainen punnittiin (Timbuktun) lennon tilausta varten.

Kerrankin ruusukkeista on iloa jollekin. Kepan BIS-ruusuke tuotti paljon iloa.

Finnair Cargon nainen liimaa boxiin tarroja ja tuholainen haistelee vieressä. Tervemenoa Englantiin!

Rumpali muutti Kirkkonummelle tyttöjen sylikaniksi.

Kesä ja kaninpennut. Kesä ja pörröiset kaninpennut...

Ahhh... kesäilta ja koiranputki. Hmm... mutta kaunista.

Tuttu lenkkimaasto nyt myös vaunujen kera. Joskin Misu pelkäsi vaunuja.

Kanit ulkosalla nauttimassa.

Leirielämää ja luolaharjoitusta – vaunut mukana joka paikassa.

Uimakoulua Misulle. Opettajana pieni leiriläinen.

Ei tullut Misusta vesipetoa, mutta talviturkki kastui.

Jokisuiston maisema, joka kuuluu kesään. Tätä on tullut katsottua yli 10 vuonna. Mäyräkoiraleirillä.

Lenkkiseurue narut solmussa Pomarkun hiekkatiellä. Tuleepa ikvä kesää!

Herkkkää, herkkää...

Melkein näen mehiläisen lennähtävän ruudun reunast pörräämään apilankukkiin...

Näitä saatiin kaksin kappalein. Mäyräkoirien pohjoismaiseta ja suomalaisesta erikoisnäyttelystä.

Tämä oli se Elsan viimeinen temppu. Petti ja jätti paluumatkalle pohjanmaalta.

Kuva kotiportilta. Vain muutama metri ja rakkaat hevoset laiduntavat ja seuraavat minun touhujani.

Pietarsaaressa astutusmatkalla yövyttiin todellisessa tonttuparatiisissa.

Napsun astutusreissulla tutustuttiin kauniissa kesäillassa Pietarsaaren rantamaisemiin.
Mukava pitkä lenkki vaunujen ja koirien kanssa.

Nämä kaikki tulivat yhden näyttelyn saaliina. Lisäksi monta kymmentä kiloa koiranruokaa.

Sisarus- ja serkustrio tapasi kesälä mun pihassa ja vauhdissa ei pysynyt kamerakaan.

Paljonko tavaraa mahtuu koirareissuautoon? Se oli tyhjennettävä kun se lähti vaihtoon.

Maastoilu on nykyään harvinaista herkkua, koska sinne ei voi ottaa vaunuja mukaan. Kesäillassa metsässä...

Käyn pellon laitaa, minä ilman paitaa... Ei nyt sentään, mutta kera auringon säteiden tullaan maastosta takaisin.

Linnut pääsivät nauttimaan myös auringon säteistä ja lämmön virtauksesta.

Palasin satulaan nopeammin ja tehokkaammin, mitä osasin odottaa. Ukkeli aina mukana kentän laidalla päiväunilla.

500 kiloa iloa ja energiaa. Onnellinen jälleenpaluu satulaan ja iloista menoa pitkin kesää.

Uusi auto ja uudet tuunaukset. Pitää kertoa ketkä menevät tässä.

Ensimmäinen reissu uudella autolla Viroon. Paljon mahtuu tavaraa ja hyvin kulkee! Tästä me tykätään!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti