Nokka kohti Pariisia vol. 4

Juhannustunnelmissa ajattelin, että ajatukset saavat parin päivän tauon Pariisi-kuumeesta. Mutta ei, ei, ei. Turha toivo.

Satuin huomaamaan ystäväni profiilissa FB:ssä linkin WW-11 omistajatietoihin. Arvatkaa, voinko olla katsomatta, onko kaikki 6 ilmoittamaani koiraa todella osallistujalistalla. OVAT! Mikä helpotus.

Pätkä 211 sivuisesta dokumentista, jossa on koirien omistajien tiedot ja koirien numerot.

Itse lista sisältää 211 sivua pelkkiä omistajien nimiä. Venäläiset ja batialaiset ovat luultavimmin punaisella, koska heille ei lähetetä numeroita. Posti ei kulje noissa maissa joten turha yrittää ylimääräistä selkkausta vaan jättää suoraan numerot toimistosta poimittavaksi. Sekin on silti iso kaaos.

Maria otti eilen värjäysprojektin itselleen. Saapas nähdä minkä sävyistä sinistä käsivärjäys Dylon antaa. Eipä hätää, meillä on yksi vaatekappale ylimääräisiä josko värjäys ei onnistu. Luotan kuitenkin Marian huolellisuuteen enemmän kuin omaani.

Nyt voin hyvillä mielin aloittaa juhannuksen vieton. Ensi viikolla alkaa pakkaus ja tutustuminen jokaiseen yksityiskohtaan, mitä pitää ottaa huomioon. Tämä on matkan toisiksi parasta aikaa – haaveilua ja odotusta.