Nokka kohti Pariisia vol. 2

Tätä maisemaa odotan näkeväni jälleen tänä kesänä. Kuva matkalta 2007.

Kun on jotain, mitä odottaa (kuumeisesti) ei niin haittaa, vaikka kaikki maailman asiat menisi pieleen. Hampaat purraan yhteen, nostetaan laput silmille ja tuijotetaan kaukaisuuteen siihen pienepieneen pisteeseen joka lähenee päivä päivältä.

Minun pisteeni on jo hieman suurentunut, sillä siihen ei ole enää kuin vajaa kuukausi. Valmistelut on aloitettu jo viime vuoden puolella. Oikeastaan katse kääntyi Ranskaan jo heti Tanskan viimekesäisten mittelöiden jälkeen. Raadolista, sillä upea Kisu nappasi sieltä hienon Juniori Maailman Voittaja 2010 -tittelin, jota ei noin vaan unohdeta.

Tämä blogin aihepiiri olisi pitänyt oikeastaan alkaa jo paljon aiemmin, sillä nyt tehdään jo viimehetken valmisteluja. Koirat on ilmoitettu jo talvella, lennot buukattu viimevuoden puolella ja kaikki on ollut vain toteuttamista vailla valmista. Nyt alkaa tositoimet.

Kasvattajaryhmän vaatteet käytiin valitsemassa pari viikkoa sitten. Ne on ehditty myös jo käydä vaihtamassa toisenväriseen. Osa asusteista ja kengistä puuttuu vielä, mutta ne on jo tässä kohtaa hyvin suunniteltu, eli puoliksi valmiina.

Tähän vaatetushömpötykseen pitää vaan todeta, että "Image is everything". Koiranäyttely on arvostelulaji, eikä maailmalle lähdetä sillä mielellä, että "nää nyt on vaan tällaisia meidän kivoja koiria". Sinne lähdetään sillä mielellä, että kun koirat on nyt tasokkaita, olemme me handlerit myös niiden tasoisia. Asenteella "katsokaa näitä upeita koiria!". Nyt käytetään kaikki se tietotaito valmistautuessa, mitä on opittu maailmalla reissatessa.

Eilen on ostettu kangasväriä (tulee selviämään jatko-osissa, mihin tarkoitukseen) ja kukkahörhökkeet. Samon tipahti ensimmäinen takapakki –  yksi handlereista lähteekin jo lauantaina pois ja mikäli kasvattajaryhmä päätyy "isoon kehään", siihen on saatava paikkaava sopivan pituinen, mahd. samankokoinen (vaatteisiin sopiva) ja erityisesti handlauksen hyvin hallitseva naishenkilö. Tämä on todellakin erityistä salatiedettä tai vähintään kummallista.

Päivittelin pulmaani Marialle kauppamatkalla, ja ennen lauseen loppumista tajusin katsovani varahandleria suoraan silmiin. "Sinähän olet siellä matkalla myös". Ja niin Mariasta leivotaan ammattihandleri - tai vähintään kuvioluistelija kolmessa viikossa. Muut muodollisuudet on muuten kunnossa. Ehkä hiukset vaihtavat väriä, mutta se on vain huumorilla.

Onneksi sisareni koira Chili (joka oli vähällä aikanaan muuttaa Marialle) tulee hoitoon ensi viikolla ja pääsemme henkilökohtaiseen valmennussuhteeseen molempien kesken.

Rokotusvaatimukset on tarkistettu joka koiralta ja matolääkkeet tilattu, sillä Suomen maahantulosäännökset vaativat kääpiöheisimatojen häätämistä koirasta, joka on vieraillut Suomen ulkopuolella enemmän kuin 24 tuntia.

Pian alkaa laukkujen testipakkaus ja listaus mitä koirat tarvitsevat mukaan. Omat kamppeet on sitten asia erikseen ja vaatteita tulee varmasti haalittua jokaiseen eri lähtöön.

Palaamisiin tähän aiheeseen.