Koirat lähtivät jo sairaalassaolon alkumetreillä hoitolaan ja palasivat eilen. Yksi astutettu narttu synnyttänee ensi viikolla, joten elämä ei voi seisahtua kokonaan.
Eläin- tai yrittäjäperheessä ei sairaslomia tunneta, eikä niitä korvaa työnantaja (minä) tai eläinten omistaja (minä itse). Samoin, kun huoltajia on vain yksi, jakaantuu kaikki eläinten- ja lastenhoito tasan. Eli minulle.
Eläinten omistajalla on silloin hyvä olla liuta ystäviä. Ja niitä yleensä riittääkin, sillä harvassa on ne sukulaiset, jotka rientävät eläinten hoitoon. Yleensä ihmisten apuun saa sukulaisia, mutta eläimet on rasite, joita suku yleensä odottaa pääsevänsä karsimaan hädän tullen.
Meillä ei ole lopullisesti lähtenyt yhtään eläintä. Toki pitää myöntää, että kun olin viikon vain yhden koiran kanssa, se tuntui luksukselta. Uskon kuitenkin, että sairastelut on pian sairasteltu ja poikkeustilanne loppuu.
Ystävistä on erottanut ne kultajyvät. Tietysti myös akanat. Eläintenomistaja ymmärtää, miten niistä on huolehdittava ja miten tärkeitä ne omistajilleen ovat. Olen saanut avuntarjouksia juuri elinten hoitoon ja eilen pyyhälsi joukko tuttavia puutarhatöihin. Mikä mukava yllätys onkaan saada piha haravoituna ja ylimääräiset rojut poisvietynä noin vain.
Piha olisi rehellisyyden nimissä jäänyt muuten hunningolle kokonaan. Asiat on priorisoitava tärkeysjärjestykseen ja siitä ei olisi aiheutunut kenellekään suoranaista haittaa jos piha olisi mullin mallin. Mutta nyt siistinä iloa.
Eläimille tämä on myös riemuisaa. Etupihan juoksukentän nurmikolta on talviset koiranläjät pois ja kanien kesäasumusta aloitettu laajentamaan. Josko jaksan iltaisin jatkaa urakkaa, kenties ehdimme hankkia niitä kanojakin vielä uuteen kesäeläinosioon takapihalle.
Kevättalkoissa kanat ja possut nautittiin grillatussa muodossa. Grillin hajotessa tehtiin viritys hiekkakasaan, sillä meillä ei ole tapana luovuttaa oli kyseessä sitten kovat sairaudet tai grillausinto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti