Matkaan tarttui jälleen pari pokaalia merkiksi uusista Maailman Voittajista. Sitäkin arvokkaampaa kasvattajalle on se tunnustus mitä tulee Maailman Voittaja -tittelin kautta. Kira-mummon kautta olen kasvattanut Maailman Voittajia kolmessa sukupolvessa. Se tieto lämmittää. Se on sitä aineetonta pääomaa, jolla jaksaa puskea ja jonka vuoksi jaksaa tätä hullunkurista arkeakin. Oikealla tiellä ja maailman huipulla koirat ovat ulkomuodollisesti vielä edelleen. Toivotaan, että myös jatkossa, koska venäläisvahvistus sai Juniori Maailman Voittaja -tittelin.
Siinä se kaikki voittogloria sitten onkin. Ei pennin penniä vaan valtavasti työtä ja kuluja. Mutta tällä kaikella jaksaa elää taas muutaman vuodenkin. Muistoja tästä retkestä saatte lukea vielä monta kertaa blogissa, kun pääsen tykittämään valokuvakoosteita.
Näyttelykoirien ilottelua yöpaikkamme pihalla saa nauttia tässä kuvasarjassa. Meidän onnekkaat koirat eivät joutuneet elämään hotellielämää, vaan saivat nauttia myöskin juoksemisesta, kaivamisesta, juoksemisesta ja kaivamisesta.
 |
| Pokaalit yöpyivät terassilla ulkona. |
 |
| Tyylinäyte Juniori Maailman Voittaja -liitäjältä. |
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti