Härdelli talon tapaan

Tänään on hyvä päivä syntyä. Tänään on nimittäin poikani syntymäpäivä ja sitä kunnioittaakseen on myös yksi narttuni päättänyt synnyttää. 

Nartun laskettu aika oli jo loppuviikolla, mutta se hautoo palleroitaan nyt koko rahan edestä. Pennut ovat nimittäin tämän superäidin viimeiset. Jotta tilanne olisi sopivan hektinen, on lapsi sairaalassa ja sinne pitäisi lähdteä juurikin nyt viettämään synttäreitä.

Apuvoimaa on tulossa pitkin päivää. Tulen iltapäivällä tähän sitten taas paikalle lähteäkseni illalla vielä Budapestiin Maailman Voittaja -näyttelyyn. Ai hengästyttääkö?

Kyllä tässä parissa vuosikymmenessä on joutunut sopeutumaan tällaiseen asioiden uudelleen järjestelyyn monta kertaa. Toisen palveluksessa ollessani piti olla tietyllä kellonlyömällä töissä ja koirat taasen eivät aina olleet samalla kellonlyömällä mun vapaapäivien ja työaikojen kanssa. Tai onkohan se pikemminkin niin päin, että en ole sopeutunut vaan omaan jotain geenejä, jotka auttavat hallitsemaan tilannetta vaikka tilanne on ei-niin-hallittavissa. Ei tätä muuten kestäisi.

Kaikessa pitää olla varasuunnitelma, mutta sitäkin tärkeämpää on toimintakyky ja luovuus, kun varasuunnitelmatkin pettävät. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma eläinten kanssa. Se on oikeastaan ainut varma asia, että mitään aikataulua ei ole. Kaikki menee päin mäntyä tai hyvin juuri oman aikataulunsa mukaan.

Olen oppinut ainakin näinä vuosina, että pakkaa aina kaksi päivää matkaa ennen. Viimeisenä päivänä tapahtuu aina. Milloin tulee korkea kuume, milloin jotain muuta. Mutta aina jotain. Silloin aina voin huokaista, että onneksi aloitin pakkaamisen jo aiemmin. Lähtöhässäkässä ei laukkuun tule mitään järkevää ja voi luottaa että siellä on jotain tarpeenmukaista.

Koirat ovat onneksi jo pian Unkarissa ja niillä on mukana kaikki niiden tarvitsemat näyttelyvarusteet sekä pesuvarusteet. Mulla on varaihminen ollut koko ajan mukana poikasta ja koiria varten apukäsinä, eli vaikka en pojasta tai muista syistä pääsisi lähtemään, koirille on hoitaja paikalla. Silti pääsi vanha muori mut yllättämään. Huvittaa oikein, miten taas luulin jo ihan kaikkeen mahdolliseen varautuneeni.

Kuvakavalkadia, raporttia ja tarinaa ensi viikolla tulevasta seikkailusta. Josko illaksi ehdin lentokentälle, niin pääsen matkaan. Nyt lähden juhlimaan sairaalaan ja maistamaan mansikkakakkua.