Ensin ajelimme ystäväni kanssa Porvoon Pellinkiin, jonne matkaa taitettiin myös lossin kanssa. Kärryt oli lähes sataprosenttisesti jo luvattu ostaa, eikä lupausta tarvinnut pettää. Ne osoittautuivat kivan kokoisiksi ja sopivan laadukkaiksi pilkkuponille.
Jännitystä aiheutti kärryjen kiinnitys liinoilla, mutta kolmeen naiseen saimme tehtyä sen hyvin. Samoin peräkärryn kanssa ajamiseen tarvin henkisen tuen. Koukku autossa oli ollut tuossa kohtaa aika tasan viikon.
Kauniina kesäpäivänä kävimme rannan kesäravintolassa myös syömässä. Pois lähtiessämme huvitimme terassin mieshenkiöitä peruuttamalla kärryä hieman linkkuun, mutta ei liikaa. Peräkärryn kanssa kannattaisi harjoitella hieman paremmin peruuttelemaan, jos aikoisi pysähtyä hiukkaakaan tiukempaan kohtaan.
Vetokartun kiinnitystä varten tarvittiin teline kärryjen eteen, joten ne jäivät vielä paluumatkalla Kirkkonummelle hitsausverstaaseen.
Kaksi päivää myöhemmin matkasin kohti Mäntsälää ja jälleen kärryjä hakemaan. Kärryt itsessään eivät olleet erityisen hienot, mutta arvoa nosti kovasti kuultuani, että ne on Riitta Väisäsen vanhat ja tulleet omistajalle hevoskauppojen mukana aikanaan. Tulen istumaan aikanaan penkille arvokkuudella tietäen, että vuoden -76 Miss Eurooppa on ajellut samoilla kärryillä.
Näiden kärryjen hakureissulla tuli eteen myös auton ja peräkärryn kääntäminen hiekkatiellä ympäri. Onneksi Porvoon retki toimi harjoituksena ja ensimmäistä kertaa peruutus 90 asteen kulmaan tienpätkään onnistui ja auto kääntyi kapealla tiellä.
Näitä isompia kärryjä hakiessa tulivat valmiiksi korjatut pikkukärryt paluumatkalla verstaalta. Niinpä peräkärryssä oli jo kaksi hevoskärryä, kun saavuin kotipihaan. Kasa kärryjä kärryssä.
Seuraavat kaksi päivää maalasin pikkukärryjä. Pohjamaalilla kaikki metalliosat ja puunsuojalla jalkojen alla olevat laudat. Vain penkki ja etuosan vesivaneri säästyivät maalaukselta. Tuskin maltoin iltaisin odottaa poikasen nukahtamista, että pääsin maalaushommiin pihalle.
Vihreän kulahtaneista kärryistä muotoutui kahdessa illassa ruskean ja kullanhohtoiset ponikärryt, joissa oli nyt myös toimiva vetokarttu. Näillä tullaan menemään niin pitkään, kuin pilkkuponi talosta löytyy. Kestää äidiltä pojalle ja vielä pojanpojalle näillä maaleilla. Testausta odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti