Lumi, tuo hevostallien painajainen

Säästä on helppo aloittaa keskustelu. Ei ole vaikea arvata, mistä on ollut eniten puhetta sekä viime, että tänä talvena. Se on lumi.

Upea kulkuväylä, jonka saimme lapioitua hevosille.

Meidän suomalaisten pitäisi siihen olla tottuneita ja kasvihuoneilmiöstäkin puhutaan, mutta silti. Nyt on jo menty yli oman sietorajani. Enkä taida olla ainoa. Naapurissa tuli edellispäivänä hevonen yli sähköaidan, koska lumen vuoksi aidassa ei kulje sähkö kunnolla. Ja paksut loimet vielä edesauttavat, että sitä vähäistäkään sähköä, ei hevonen tunne nojatessaan tuskin polvenkorkuiseen aitaan.

Niinpä tänään aamulla oli naapuritallilla lumitalkoot, jossa kahden naisen voimin urakoimme 50–60 senttistä hankea vajaat 100 metriä, jotta saimme yhden uuden hevostarhan käyttöön. Nyt ovat karkulaiset kiltisti aidoissa ja aisoissa, mutta molemmat naiset lihaskivuissaan. Siinä tuli pyyhittyä hikeä ja mietittyä tätä jatkuvaa lumen lisääntymistä.

Ratsastuskenttää koristaa myös hevosen korkuinen lumivuori. Alkutalvi selvittiin vielä sillä, että hevoset tamppasivat lumen siististi "lyttyyn". Sen jälkeen, kun lunta oli jo hevosten puoleen sääreen, oli pakko ottaa traktori apuun ja työntää lumet kentän päätyyn. Nyt kentällä on komea lumivuori ja jälleen mahtuu hevosella sekaan. Tallin katolta tippuvia lumia on väistelty ja lapioitu, jotta ovesta on mahduttu ulos. Lankoja viritelty lisää ja korkeammalle, jotta ne eivät olisi aivan hevosten nilkan korkeudella. Hevostallien omistajat ovat varmasti kaikki helisemässä tätä kaikkea ylimääräistä työtä, mitä tällainen supertalvi on aiheuttanut. Vaikka nyt kaunista onkin.

Ratsastuskenttä ja sen lumikasa.

Kotona olen nostanut kädet pystyyn etupihan lumien kanssa. Sillä puolella on vain 80–90 cm aidat ja ne eivät muutenkaan pidättele villeintä sakkia. Pennut vielä pysyvät sillä puolella ja tietysti Kira, joka ei karkaa vaikka olisi vain villalanka laitettu nurmikolle tai lumen päälle..

Etupihan surullinen aitatolppa.

Viime talvena pahimmassa lumikaaoksessa helmikuussa sain kammottavan puhelun. Olin Tallinnassa koiranäyttelyssä ja hyvä ystäväni oli talon ja koirien vahtina. Simo ja Sara olivat tulleet 140 cm:n aidasta yli, koska lumihanki oli madaltanut aitoja ja koirat olivat talon takana sijaitsevan joen jäällä. Neuvokas ystäväni Kirsi sai koirat houkuteltua pois jäältä, joutumatta itse jäihin. Sain lopulta helpottavan tiedon näyttelyyn. Tästä johtuen takapihaa koristaa nyt 180 cm kokea aita, joka antaa kuvan, että täällä asuisi vähintään elefantteja mäyräkoirien sijasta.

Tässä hangella on jänikset tanssineet valssia.

Silti pitää myös kiittää lunta ja pakkasta siitä, että meillä ei ole yhtä paljon kasvi- ja eläintauteja, mitä lämpimissä maissa. Monet Euroopan ikävät loiset, kuten sydänmadot jopa puuttuvat ilmastomme vuoksi Suomesta. Koirat ja hevoset on hyvä madottaa, kun on lunta ja pakkasta, niin ne eivät "saastu" heti uudelleen. Rekiajelut ja hiihtoratsastus ovat myös meidän pohjoisen asukkaiden etuoikeutta. Ja lumi paljastaa meille monet luonnon asukit. Mistä tietäisimmekään lähistön jäniksistä, ketuista, hirvien kulkureiteistä ja isoista ilveksistä yhtä hyvin, kuin lumelle jääneistä jäljistä? Valitettavasti myös hiirien ja rottien olemassaolo paljastuu niitä inhoaville.

Olin eilen upean valokuvanäyttelyn avajaisissa. Vanha työtoverini ja innokas luontokuvaaja Jussi Leppänen kahden ystävänsä: Jarmo Niemisen ja Sakari Mannisen kanssa olivat koonneet upeat multimediaesitykset valokuvista ja videomateriaalista, joita he ovat kuvanneet Santahaminan saarella. Tuo saari kuuluu puolustusvoimille ja on suljettu yleisöltä. Se sijaitsee vain 3 km Helsingin kauppatorilta, mutta pitää sisällään kuvankaunista luontoa. Upeat kuvat pöllöistä, merestä, metsästä, kasveista, erilaisista korennoista ja tunnelmista oli väritetty asianomaisella äänimaisemalla. Kannattaa vierailla Helsingin kaupungintalon Virka-galleriassa osoitteessa Sofiankatu 1 ennen 20.2.2011.

Lumi on myös kaunista.

Näyttelystä inspiroituneena valokuvasin tänään myös lunta sillä mielellä, että kaiken rasittavuuden lisäksi siinä on kauniita muotoja ja se on kuitenkin myös - ihan kiva juttu.