Hae tästä blogista

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kepan dayspa

Kurakaivuri Kepatti joutui kylpyyn, joska sen sietäminen kilo savea varpaiden välissä alkoi saavuttaa kyltymispisteensä. Sillä myös on eniten karvaa, johon savea liimautua, joten pitääkö juuri Kepan olla se innokkain kaivaja?

Muuten niin rauhallinen koira saavuttaa jonkinasteisen hysterian, kun on sateen pehmentämää savea ja nurmikkoa jossain. Ehkä savinaamiossa onkin sen turkin ja kauneuden salaisuus.

Rakastan pyyheliinoja


Peräpään tule-luokseni-kiharat


Pusuttelulla saa pari sekuntia aina taukoa föönauksesta.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Painajainen ja puuhamaa talon kivijalassa

Rossipohjainen talo ilman verkkoja tuuletusaukoissa, on houkutteleva majapaikja eläimille ja kiinnostava tietysti luolakoirarotuisille koirille. 

Muutama vuosi sitten villikissa teki pennut taloni alle. Silloin pentujen kesytys ja metsästys haavilla oli melkoinen urakka. 

Viime viikolla ongelmaksi talon alla muodostuivat ihan ikiomat koirat. Ne olivat siirtäneet kivenlohkareen ja tiiliskiven yhdestä isohkosta aukosta ja talonalaista elämää elettiin lopulta monta piinaavaa päivää. 

Ensimmäisellä kerralla talon alla oli Sara. Se kävi välillä katsomassa luukulla, joten tiesin, ettei se ole missään lattiapalkkien välissä jumissa. Huutaminen ja houkuttelu oli aivan turhaa vaikka sitä yritin kontallani ja koiratarhassa pää maassa kiinni. Vastakkaisessa kulmassa oli jotain minua kivempaa. 

Kävin välissä kaupassa ja Sara jatkoi puuhaa talon alla. Mietin, mitä teen, jos se ei tule pois. Palokuntaa on turha kutsua, kun talon alle ei pääse rikkomatta kivijalkaa tai lattiaa. Koira ei ole jumissa, joten sillä sinänsä ei ole hätää. 

Luolametsästystä autiotalojen alla harrastaa muutama tuttava. Heillä olisi käytännön kokemusta, jos purkamista pitäisi suorittaa. Kokeilin yhtä lapiollista kivijalan vierestä, mutta lopetin heti purueristeen varistessa ulkolaudotuksen välistä. 

Päätin olla hysterisoitumatta ja odottaa. Vuorokauden koira voi olla ilman nestettä ja tässä oli mennyt vasta pari tuntia. Kyllä routa tai sitä ennen jo nälkä porsaan kotiin ajaa... Luulin. 

Ruokakupin helistely ei aiheuttanut lähestymistä kohti luukkua. Sara haukkui yhdessä kulmassa lähes tauotta kolme tuntia, joten ajattelin sen olevan valmis pian myös luolakokeeseen kestävyyden perusteella. 

Pistin luukusta talon alle Kiran, josko se houkuttelisi Saran pois. Kiran metsästysominaisuudet häviävät mukavuudenhalulle, joten saisin sen pomminvarmasti pois. Ei Kiraa kiinnostanut Saran puuhat. Uskon että se laski saavansa Sarankin ruuat, mikäli se viipyisi pitkään. Opaskoira Kira tuli ulos nopeasti ja Sara jatkoi puuhiaan. 

Napsua varmasti kiinnostaisi mitä talon alla sitten olikaan. Saralla ja Napsulla ei myöskään ole ollut koskaan mitään erimielisyyttä, joten ei olisi pelättävissä riitaa siitä, mitä kulmassa sitten olikaan. 

Autettuani vähän lisää kivijalan purkamisesta, Napsu solahti talon alle. Eikä aikaakaan, kun Sara ilmestyi luukulle. Jihuu! Oveluudella mäyräkoirien kanssa pärjää pitkälle. 

Mutta siitä vasta väsytystaistelu alkoikin. Napsu on valmis luolavalio ja sitkeänä ei niin vaan tullutkaan ulos. Kuulin talon toiselta laidalta ankaraa kaivamista ja haukkua. Sitä jatkui vaikka tein mitä. 

Yöllä yhden aikaan lähdin nukkumaan. Olkoon, kun ei siellä mitään hätääkään ollut. Uni ei ollut kovin sikeän sorttista ja niinpä taas viideltä kömmin ulos katsomaan. Nyt sain Napsun pois näyttämällä taskulampulla valoa luukusta. 

Aamulla ennen yhdenkään koiran ulos laskemista korjailin aukkoa verkolla, tiiliskivellä ja kivenmurikoilla. Tuloksena kolme koiraa talon alla iltapäivällä. 

Seuraavana päivänä oli tuttava käymässä ja pihalla kävellessämne venäläinen pitkänokka Darja pisti päänsä yhdestä tuuletusluukusta. Taas niitä on siellä! Painajainen talon alla jatkui yhä vaan. Koirilla siellä oli hauskaa. 

Tätä kirjoittaessa on ollut pari päivää rauhallista. Siirsin ison tiiliharkon naapurin rakennusmateriaalijäämistöstä luukun eteen. Nyt kulkee talon alle ilmaa, mutta ei mäyräkoiria. 

Kuvissa Kepan taidonnäyte avatusta aukosta miten helposti ja kuuliaisesti kiltti mammanpoika kulkee sisään ja varsinkin ulos.