Hillitön juoksulenkki keittiön pöydän ympäri hypäten petiin ja taas syöksyen sieltä lelun kimppuun. Kaartaen ympäri huoneistoa pää takaviistossa, selkä köyryssä ja jalat juuri kurvissa alla pysyen. Sitten hölmistynyt katse ja pysähdys, kun jalkojen juureen leviää lämmin pissalammikko. Lelusta tukeva ote ja taas mennään ympäri ja ympäri, kuin riivattuna. Lopulta lattialle kellahtaa pieni pentu ja vaipuu uneen keräämään voimia seuraavaan spurttiin.
 | ||||||||
| Pieni mäyräkoiranpentu osaa näyttää viattomalta. |
Kaikki vastaantulijat kaappaavat kainaloon ja pysähtyvät ihastelemaan. Ihailijoita ja rapsuttajia riittää ja monta naamaa tulee nuoltua. Rappuset autetaan nostaen ja lelujen virta on ehtymätön.
Pian on kuitenkin aika opetella säännöt ja niitä on alettava noudattaa. Eipä aikaakaan, kun pentu on jo iso ja sen hassun pentumaista olemusta saa muistella vain kuvista. Siinäpä se pentuajan ihanuus varmaan onkin – sitä ei saa sullottua pulloon, vaan se kuluu pois. On hetkessä ohi.
Pennusta kannattaa ottaa satoja ja satoja valokuvia. Niitä ei ole koskaan liikaa ja ne tuo aina mukavia muistoja. Silloin, kun koiran kaikki pahanteot ja lattialle pissaamiset ovat enää vain hauskoja valokuvatallenteita tietokoneen kovalevyllä, huomaa miten kiva se oma koira oikeastaan on juuri sellaisenaan – kuuliaisena aikuisena.
Jos sinulla on pentu kotona, ota heti tänään kymmeniä kuvia. Muista myös kuvat pahanteosta. Ne naurattavat ihan varmasti – vuosien päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti