Ähkyä ilmassa

Voiko kenelläkään olla tällaista tuuria: Hevonen ja kani samaan aikaan ähkyssä? En tiennyt edes ennen tätä päivää, että kanikin voi kärsiä ähkystä.

Aamu alkoi puhelinsoitolla tallista. Odessa on outo ja vaisu. Ja mikä kertoo eniten – se ei syö. Jos Odessa ei syö, se on kuolemansairas.

Huomasin reisieni tärisevän voimattomina, kun kävelin talliin vaunuja työntäen. Pelästyminen tilanteen vakavuudesta ja miten vaakalaudalla kaikki saattaa olla, jännitti. Tie oli tietysti peilikirkas jäästä, enkä meinannut saada vaunuja lievässä ylämäessä eteenpäin. Olo oli kuin unessa, jossa yrittää juosta eikä pääsekään eteenpäin. Olin tallissa kuitenkin nopeammin, kuin koskaan!

Ovea avatessa manasin, miten kamala vuosi tämä on ollut. Monta ikävää asiaa lähipiirissä, yksi rakkaimmista koirista karkasi ja katosi ja nyt menee vielä hevonen. Onneksi tämän vuoden tappiot on auttanut kestämään sitäkin positiivisempi poikaseni, joka muistuttaa, että elämää voi mennä eteenpäin myös pelkän naurun avulla.

Odessa näytti nuutuneelta, mutta ei kuolemaisillaan olevalta. Nappasin sen karsinasta ulos kävelemään, kuten oltiin sovittu puhelimessa eläinlääkärin kanssa, mikäli se ei seisoisi sahapukkina. Sjuvetin Heidi Rosengren tuli pelastamaan tilanteen. Onneksi, sillä hän on myös meille lähin eläinlääkäri ja myös itsekin hevosen omistaja.

Vaisulla ilmeellä, mutta eteenpäin. Aamu alkoi kävelytyksellä eläinlääkäriä odotellen.

Odessan vasen kylki oli pullistunut aivan selvästi, joten diagnoosi oli arvattavissa: ummetusähky. Olimme kuitenkin vielä vaivaan nähden hyvissä ajoin liikenteessä, sillä ähky on hevoselle pitkittyessään kuolemaksi. Potilas ei vielä ollut yrittänyt käydä makaamaan ja sen suolistosta kuului vielä "pulputusta".

Ähky on vatsaontelon kiputila. Syitä ähkyn syntyyn ja tyyppejä on erilaisia: ummetusähky, kaasuähky, kouristusähky ja suoliston asentovirheet. Lisäksi jotkut muut sairaudet voivat tehdä kiputiloja.

Tässä tapauksessa luulisin ähkyn olleen monen asian summa. Hevoset ovat tottuneet olemaan laitumella keväästä lumen tuloon ja ovat syöneet aamusta iltapäivään mitä vaan milloinkin maassa kasvaa. Nyt ei ole kuin lunta, joten kaikki oksista aidantolppiin on kelvannut kaluttavaksi. Talvella laitumella ei pysy vesi jäätymättä, joten jos hevonen ei syö lunta, se on päivän juomatta, mikä lisää ähkyn vaaraa. Pilaantunut ravinto tai tässä tapauksessa jouluolkien raivoisa puputtaminen voivat tehdä tepposet, kun liian kuitupitoinen ruoka jää kuivana suolistoon ja tukkii sen.

Liian vähäinen liikunta kuljetuksen tai karsinassa pitkällisen seisomisen vuoksi on myös myrkkyä liikkumaan luodulle eläimelle. Sisäloisten suuri määrä voi myös aiheuttaa ähkyä. Eli syitä riittää. Ymmärtänette, että hevosten ruokinta on siksi hyvin tärkeää. Se tarvitsee vähän ruokaa mutta usein. Hevosen (ja kanin) pääruoka on siis heinä. Tuore tai kuivattu heinä. Muita rehuja hevonen tarvitsee vain liikunnasta ja kylmyydestä riippuen. Heinää saa olla vaikka kokoajan tarjolla, ja se olisikin ideaalitilanne.

Odessan paljastikin se, että se oli jättänyt heinää karsinaan aamuruuasta. Sitä se ei koskaan tee ja syö kaiken muunkin syötäväksi kelpaavan. Toiset hevoset yrittävät purra tai potkia kylkiään tai piehtaroida ja/tai maata.

Heidi kuunteli sydämen ja suoliston

Odessalla ei ollut lämpöä ja sen syke oli vielä hyvä. Se ei siis ollut aivan kovissa kivuissa, koska silloin syke hevosella nousee. Suolistosta kuului myös vielä ääntä. Odessa oli vaisu, mutta ei vielä tuskaisen oloinen. Onneksi. Rektaalitutkimuksessa suoli todettiin täydeksi ja massa oli kuivaa. Siispä siirryimme "letkutukseen".

Sieraimen kautta johdetaan letku mahalaukkuun.

Saimme letkun ilman rauhoitusta ja oikeastaan melko helposti paikalleen sieraimesta. Kuulemma jo letkun paikalleen saanti rauhoittaa monesti hevosia, kun kaasua pääsee sitä kautta pois. Se, että letku on varmasti mahalaukussa, eikä keuhkoissa on tärkeää, kun aletaan parafiiniöljyä päästämään. Jos parafiiniöljy päästetään vahingossa keuhkoihin, se olisi sen hevosen satu loppu. Siksi moneen kertaan Heidi varmistikin sijainnin puhaltamalla putkeen, kuuntelemalla ja pienellä vesitilkalla. Jos putki olisi keuhkossa, hevonen yskisi sinne päässtttä.

Sitten vaan vettä, öljyä ja lisää vettä. Kuten kuvasta näkyy, pikku preeriaponi tuijotti minua vieressä, että miten eläinlääkärin puuhailuun reagoin. Se ei ollut singahtamassa minnekään, mutta tällaisessa tilanteessa pienikin rasahdus olis ponnahduttanut hevosen kuin hevosen kattoon. Yritin muistaa jännitykseltä ja Heidin touhujen seuraamiselta (ja turhamaiselta valokuvaukselta) pitää äänen rauhallisena ja rauhoittaa isoa ystävääni. Meidän yhteinen taival alkoi kokonaisen vuoden maastakäsin työskentelyllä noin viisi vuotta sitten, joten tunsimme toisemme jo hyvin ennen selkään nousemistani. Siksi edelleen tunnen, että minunkin ollessa maassa meillä on paras yhteys.

Kaikki hyvin? kysyy Odessan ilme.

Lattialle sontiminen oli tässä kohtaa suuri ilon aihe. Suoli toimii!

Tarpeistoarsenaalia ähkyn tallihoidossa.

Vedellä hevosen mahassa on tarkoitus pehmentää kuivaa massaa ja saada se parafiinin avulla ulos. Lisäksi injektiona suoneen laitettiin kipulääkettä ja B-vitamiinia. Ähkyleikkaus maksaa useita tuhansia euroja, joten koko ajan oltiin kädet ristissä, että hoito tehoaa. Niinpä käytävälle tulleet parit kakkakasat olivat tällä kertaa huojennus.

Kun kaikki oli lääkinnän osalta tehty, loimitin hevosen ja marssin maneesiin liina kourassa ja kaverini vierellä. Kävelyllä yritettiin varmistaa, että suoli toimisi ja "iso pieru" tulisi ulos. Loimitus on tarpeen hevosen lämpimänä pysymiseksi. Lämmitys kuluttaa hevosella paljon energiaa. Preeriaponi pitäisi saada myös juomaan. Niinpä hain kotoa siellä onneksi olleet kaksi purkkia omenamehua. Yleinen konsti saada hevonen juomaan, on lisätä omenamehua juomaveteen. Se ei ollut tänään kovin maukas tai tehokas keino, mutta meni vettä edes vähän.

Ympäri, ympäri, ympäri vaan, nyt liikutaan hengen pitimiksi.

Vanha kikka saada hevonen juomaan. Pirkka omenamehua onneksi löytyi kotoa pari purkkia.

Hevoset laitettiin ulos, koska siellä ne luultavasti kävelevät vähän. Ainakin enemmän, mitä karsinassa. Iltapäivällä suoritin vielä uuden puolen tunnin kävelytyksen. Enemmänkin olisin kävelyttänyt, mutta pieni poikanen päiväunineen saneli tällä kertaa aikataulut. Illalla kävin vielä tarkistamassa, että kakkaa oli tullut. Omenamehuvettä ei ollut kulunut ämpäristä juurikaan, mutta lattian lammikosta päätellen sillä oli leikitty. Vuorokausi ilman ruokaa ja huominen kertokoon, onko tilanne lauennut. Hemmetti, että tämä episodi pelästytti. En uskalla edes ajatella, että mitä teen kaikki illat jos tämä hevonen ei selviä.

Niin kerroinko jo, että Heidin kanssa letkuttaessa ja jutellessa selvisi samalla Martta-kanini outo käytös? Sillä on myöskin ÄHKY! Niinpä siltä lähti myös kaikki muu ruoka pois ja jäljelle jäi vain vesi ja heinä. Vanha ahne kani on myös ahminut kaikkea mahdollista ja aiheuttanut itselleen ähkytilan.

On näistä eläimistä huolta, jos on paljon iloakin. Mutta otanpa jälkikasvusta mallia, enkä murehdi suotta etukäteen asioita. Elämää voi mennä eteenpäin myös naureskellen. Sitä opetellessa!