Nokka kohti Pariisia vol. 6

Olen tänään taas tehnyt hankintoja Pariisia varten: pari huivia, sukkahousuja ja yhden ihanan sinisen mekon. Keräsin keittiöön kaikki kasvaria koskevat muovikassit kengistä alkaen ja nyt alkaa mietityttää pakkaaminen.

Näillä pääsee lujaa!

Huomenna koeponnistan kasvarivaatteet ja toivon, ettei pääse itku. Niiden nyt pitäisi kaikkien olla kunnossa kaiken järjen mukaan. Hiukan on vielä käsityötä huivien kanssa, mutta sitten se olis siinä. Tämä ei ole helppoa, kun pitää ostaa vaatteita 4-5 henkilölle sovittamatta. Vielä haastavampaa on se, että kaikki kasvarin esittäjät ei ole 100 %:sti tiedossa tai ne voivat vaihtua vielä aikataulujen mukaan. Voitte siis uskoa, että mitään tyköistuvaa ei ole tiedossa.


Pistän tähän yhden parhaista ostoksista ever näyttelyitä ajatellen. Kengät, jotka ovat kuin jumppatossut. Pehmeät, joustavat, kivat ja paikallaan pysyvät.

Ei tosikoille.

Ja jotta ette luulisi, että hommassa mennään hammasta purren, vakuutan yhdellä kuvalla että eihän toki! Meillä oli tiivis shoppailukierros Essin kanssa Helsingissä pari viikkoa sitten. Aikaa ei tuhlattu, eikä kauheasti eurojakaan, mutta hauskaa oli. Kaikkea pitää kokeilla ja ideoita voi hakea vaikka pääkoristeista. Tämä on jopa niin Essille, sopiva, että tuskin huomaa pystytukkaa höyheniksi. Ja pian blogin nimi voidaankin jo muuttaa muotiblogiksi...

Lisää muoti- ja vähän Pariisinkin aiheesta jälleen lähipäivinä. Nyt siihen on enää vajaa viikko!

Puput uusissa kodeissa

Viimeisimmistä pörröpupuista lähti tänään 3 Forssaan eläinkauppaan myyntiin. Tutun kautta olen saanut kontaktin Lemmikkieläintarvike Epelit -liikkeeseen jo aiemmin tänä vuonna. Tarjosin heille keväällä syntyneitä pentuja ja heillä sattui olemaan tarvetta juuri kaninpoikasille. Epeleissä oli hienot ja siistit tilat myytäville lemmikeille. Liike sijaitsee Prisman liikekeskuksen tiloissa ja on auki arkisin 10-19. Poikkeamisen arvoinen liike 2-tiellä kulkeville!

Me olemme Forssassa nyt etsimässä uusia koteja.

Nokka kohti Pariisia vol. 5

Tänään Pariisi on ehtinyt häivähtää mielessä vain muutaman paniikinomaisen hetken verran. Nyt olisi puunattava ja treenattava koiria. Ja mietittävä mitä pakataan mukaan ja miten. Ja miten mennään lentokentälle ja koska. Ja mitä kasvarissa on jalassa – toivottavasti jotain kuitenkin.

Tämän näyn jos ehtisi kohteessa näkemään...

Meillä sentään on aikaa vielä 7.7. asti. Tulevana sunnuntaina lähtevät matkaan jo bussilla kulkevat. Tänään lupauduin ajamaan yhden ystäväni Hesinkiin Pariisiin menevään bussiin. Samoin sovin Nicken hakemisesta Ruotsista ja mietin sille mukaan lähtevän boxin mallia.

Tällä viikolla on käytävä vielä Chilin kanssa Helsingissä treenaamassa Essin kanssa. Samoin Ullalla katsomassa lentoboxien kokoa. Vielä olen Porissa ja täältä katson mukaan kaljakärryjä jotka mahtuisivat lentolaukkuun. Jotta boxit saadaan kuljetettua kohteessa. Samoin lainaan äidiltäni Pariisin turistioppaan – sillä haavekuvalla, että ehdimme edes pariksi tunniksi keskustaan turisteiksi.

Yksi asia on varmaa. Stressi on vielä minimaalista. Se tulee nousemaan tasaisesti vielä ennen koneeseen nousemista. Siinä kohtaa, kun koirat on saatu turvatarkastuksen läpi ja luovutettu lentokenttähenkilökunnalle koneeseen vietäväksi, on aika hengähtää. Silloin istutaan ehkä yhdelle, tai ensimmäiselle kuohuviinille, koska stressi jatkuu tasaisen varmana jälleen perillä kohteessa.

Nokka kohti Pariisia vol. 4

Juhannustunnelmissa ajattelin, että ajatukset saavat parin päivän tauon Pariisi-kuumeesta. Mutta ei, ei, ei. Turha toivo.

Satuin huomaamaan ystäväni profiilissa FB:ssä linkin WW-11 omistajatietoihin. Arvatkaa, voinko olla katsomatta, onko kaikki 6 ilmoittamaani koiraa todella osallistujalistalla. OVAT! Mikä helpotus.

Pätkä 211 sivuisesta dokumentista, jossa on koirien omistajien tiedot ja koirien numerot.

Itse lista sisältää 211 sivua pelkkiä omistajien nimiä. Venäläiset ja batialaiset ovat luultavimmin punaisella, koska heille ei lähetetä numeroita. Posti ei kulje noissa maissa joten turha yrittää ylimääräistä selkkausta vaan jättää suoraan numerot toimistosta poimittavaksi. Sekin on silti iso kaaos.

Maria otti eilen värjäysprojektin itselleen. Saapas nähdä minkä sävyistä sinistä käsivärjäys Dylon antaa. Eipä hätää, meillä on yksi vaatekappale ylimääräisiä josko värjäys ei onnistu. Luotan kuitenkin Marian huolellisuuteen enemmän kuin omaani.

Nyt voin hyvillä mielin aloittaa juhannuksen vieton. Ensi viikolla alkaa pakkaus ja tutustuminen jokaiseen yksityiskohtaan, mitä pitää ottaa huomioon. Tämä on matkan toisiksi parasta aikaa – haaveilua ja odotusta.

Pörröistä ja pehmeää

Tässä kesäpäivän kunniaksi teille ihana pieni kuvamaistiainen pörröpupuista. Ne alkavat olla juuri lähtövalmiina maailmalle.

Nokka kohti Pariisia vol. 3

Kun Suomalaiset jo odottavat kieli pitkällä juhannusta, koirakansa tähyää siitä vielä kaksi viikkoa eteenpäin. Paris, paris, paris...

Juuri tulleessa Maailman Voittaja-näyttelyn sähköpostikirjeessä kerrotaan, että koiria on ilmoitettu näyttelyyn 36 354 kpl. Kyllä, se on jotakuinkin saman verran, kuin on asukkaita Tuusulassa, Raaseporissa tai Forssassa. Ei mikään pieni tapahtuma siis. Kaikki Tuusulalaiset mummosta koululaiseen samassa hallissa 4 päivän aikana? Ehkä ei onnistu, mutta koiria maailman joka laidalta kyllä.

Chili saapui eilen ja viettää täällä lomahoidossa aikaa Pariisiin asti. Se on kaikkein raakilein kehäkäyttäytymiseltään, joten huomisesta lähtien sillä alkaa tiukka treeni.

Tänään voisin kokeilla vaatevärjäystä, jotta kaikkien oikeanväristen asusteiden hankinta ei jää viimeiselle viikolle. Pitää sanoa, että kaiken työkiireen keskellä tämä kasvattajaryhmän suunnitteluprojekti on poikinut monta hyvää naurua. Se pitää mielen vireänä. Toivottavasti aiheutamme edes pienen oivalluksen jonkun katsomossa istuvan ajatuksissa. Oui.

Nokka kohti Pariisia vol. 2

Tätä maisemaa odotan näkeväni jälleen tänä kesänä. Kuva matkalta 2007.

Kun on jotain, mitä odottaa (kuumeisesti) ei niin haittaa, vaikka kaikki maailman asiat menisi pieleen. Hampaat purraan yhteen, nostetaan laput silmille ja tuijotetaan kaukaisuuteen siihen pienepieneen pisteeseen joka lähenee päivä päivältä.

Minun pisteeni on jo hieman suurentunut, sillä siihen ei ole enää kuin vajaa kuukausi. Valmistelut on aloitettu jo viime vuoden puolella. Oikeastaan katse kääntyi Ranskaan jo heti Tanskan viimekesäisten mittelöiden jälkeen. Raadolista, sillä upea Kisu nappasi sieltä hienon Juniori Maailman Voittaja 2010 -tittelin, jota ei noin vaan unohdeta.

Tämä blogin aihepiiri olisi pitänyt oikeastaan alkaa jo paljon aiemmin, sillä nyt tehdään jo viimehetken valmisteluja. Koirat on ilmoitettu jo talvella, lennot buukattu viimevuoden puolella ja kaikki on ollut vain toteuttamista vailla valmista. Nyt alkaa tositoimet.

Kasvattajaryhmän vaatteet käytiin valitsemassa pari viikkoa sitten. Ne on ehditty myös jo käydä vaihtamassa toisenväriseen. Osa asusteista ja kengistä puuttuu vielä, mutta ne on jo tässä kohtaa hyvin suunniteltu, eli puoliksi valmiina.

Tähän vaatetushömpötykseen pitää vaan todeta, että "Image is everything". Koiranäyttely on arvostelulaji, eikä maailmalle lähdetä sillä mielellä, että "nää nyt on vaan tällaisia meidän kivoja koiria". Sinne lähdetään sillä mielellä, että kun koirat on nyt tasokkaita, olemme me handlerit myös niiden tasoisia. Asenteella "katsokaa näitä upeita koiria!". Nyt käytetään kaikki se tietotaito valmistautuessa, mitä on opittu maailmalla reissatessa.

Eilen on ostettu kangasväriä (tulee selviämään jatko-osissa, mihin tarkoitukseen) ja kukkahörhökkeet. Samon tipahti ensimmäinen takapakki –  yksi handlereista lähteekin jo lauantaina pois ja mikäli kasvattajaryhmä päätyy "isoon kehään", siihen on saatava paikkaava sopivan pituinen, mahd. samankokoinen (vaatteisiin sopiva) ja erityisesti handlauksen hyvin hallitseva naishenkilö. Tämä on todellakin erityistä salatiedettä tai vähintään kummallista.

Päivittelin pulmaani Marialle kauppamatkalla, ja ennen lauseen loppumista tajusin katsovani varahandleria suoraan silmiin. "Sinähän olet siellä matkalla myös". Ja niin Mariasta leivotaan ammattihandleri - tai vähintään kuvioluistelija kolmessa viikossa. Muut muodollisuudet on muuten kunnossa. Ehkä hiukset vaihtavat väriä, mutta se on vain huumorilla.

Onneksi sisareni koira Chili (joka oli vähällä aikanaan muuttaa Marialle) tulee hoitoon ensi viikolla ja pääsemme henkilökohtaiseen valmennussuhteeseen molempien kesken.

Rokotusvaatimukset on tarkistettu joka koiralta ja matolääkkeet tilattu, sillä Suomen maahantulosäännökset vaativat kääpiöheisimatojen häätämistä koirasta, joka on vieraillut Suomen ulkopuolella enemmän kuin 24 tuntia.

Pian alkaa laukkujen testipakkaus ja listaus mitä koirat tarvitsevat mukaan. Omat kamppeet on sitten asia erikseen ja vaatteita tulee varmasti haalittua jokaiseen eri lähtöön.

Palaamisiin tähän aiheeseen.

Maailman Voittaja - UKK

Jos joku lukijoista ei vielä tiedä Maailman Voittaja -koiranäyttelytapahtumasta, teen pikakertauksen. Kertaus on omakohtaisten kokemusten ja pienen faktatiedon varassa, joten ei ole yleispätevää tietoa joka rodulle. Mäyräkoirille varsin itsekoettua.

Joka vuosi jossain päin tätä maapalloa järjestetään koirille "miss Universum"-kisat. Eli kaikkein korkea-arvoisin koiranäyttely, mikä FCI:n ("kansainvälinen kennelliitto") alaisuudessa järjestetään. Joka maalla on yleensä oma Voittaja-näyttely kerran vuodessa ja siitä saa V-11 tittelin (SV-11 on Ruotsin Voittaja -11, EEV-11 on Viron jne.). Maailman Voittaja -näyttelystä jaetaan samat tittelit MV-alulla. Englanniksi WW-11.

Titteleitä on jaossa 6. Niitä saa paras aikuinen koira uroksista ja nartuista. Eli Cacibin saanut koira. Näin Cacib-uros saa WW-11 tittelin ja Cacib narttu WW-11 tittelin myöskin. Junioreista molempien sukupuolten voittajat saavat myös Juniori Maailman Voittaja -tittelin. Suomeksi lyhenne on JMV ja englanniksi virallinen on kai WJW, mutta myös JWW on monesti käytetty. Veteraaneilla titteli on WVW World Veteran Winner.

Rodun paras valitaan joko kaikkien kuuden tittelin saaneen kesken tai vaihtoehtona on valita ensin rodun paras juniori ja veteraani, jolloin lopussa kehässä on 4 koiraa. Tällöin ei valita vastakkaisen sukupuolen parasta vaan pelkkä ROP-koira. Näissä kilpailuissa ei niinkään jahdata sertejä ja se, ketä voittaa ROP:in ei ole niin tärkeää. Jokainen haluaa tuliaiseksi jonkun himotuista rodun vuosititteleistä. Usein Eurooppalaisilla serteillä ei yksittäin valioidu vaikka olisi entuudestaan valio. Ei edes vaikka olisi voittanut sen Maailman Voittaja -näyttelyssä ja peitonnut kaikkien mantereiden parhaimmiston.

Titteleiden lisäksi valitaan eri maissa eri määrä muita rodun voittajia. Brace, eli pari on yleensä luokkavaihtoehtona, eli kaksi saman rodun edustajaa, jotka ovat eri sukupuolta. Ranskassa on mukana Couple, eli kaksi samaa sukupuolta olevaa koiraa esitetään yhdessä. Normaali kasvattajaryhmien välinen kilpailu on myös mahdollista Ranskassa 3-5 koiralla. Joskus kasvattaja- ja jälkeläisryhmien osanottajamäärää ei ole rajattu ja niinpä jollakin koiralla voi olla vaikka 20 jälkeläistä ryhmässä. Suomessa on aina tasan 4 koiraa kasvattajaryhmässä.

Ranskassa erikoisuutena meikäläisiin ja lähimaihin on ajue eli Packhound. Se on tietyille metsästyskoirille mahdollinen ryhmä, jossa on 6 koiraa joista kolmella pitää olla käyttötulos. Tämä ei ole vielä täysin selvinnyt, että miten koirat esitetään. Yhden vai useamman handlerin toimesta.

Olen ollut mukanaa 2003 Dortmundissa Saksassa, 2006 Poznanissa Puolassa, 2008 Tukholmassa Ruotsissa, 2009 Bratislavassa Sloveniassa ja 2010 Herningissä Tanskassa. Joka näyttely on tietyltä osalta samaa kaavaa noudattava, mutta silti kaikki on täysin erilaisia. Dortmundissa piti kaikkien olla klo 8 viemässä koiransa rekisteritodistus sihteerille. Sen sai päivän päätteeksi vasta pois leimalla varustettuna. Puolassa riippui täysin kehäsihteerin englanninkielen tasosta, miten mikäkin kehä pyöri. Tukholmassa kaikki sujui hyvin, joskin mitään glamouria ei näkynyt ilmassa. Bratislava oli osin kaaottinen ja tuomari myöhässä yli tunnin ruuhkan vuoksi. Herningissä toimi kaikki ihan hyvin joskaan koirat eivät saaneet kirjallista arvostelua. Myös eri kehässä oli eri tyyli ottaa koirat loppukilpailuun. Kaikista maista leivottiin kuitenkin rotunsa Maailman Voittajat ja ne jää kulloisen vuoden koirina historiaan.

Kasvattajaluokkien valinta on myös ollut erilaista eri kerroilla. Joskus kaikki etukäteen ilmoitetut kasvattajaryhmät menevät "isoon kehään", eli loppukilpailuun. Joskus valitaan ensin rodun paras ryhmä, joka jatkaa loppukilpailuun. Sitä harvoin tietää etukäteen ja Puolassa sitä ei tiennyt kehäsihteeritkään. 

Varmaa on aina, että näyttely ja sinne pääseminen on aina suuri seikkailu. Se seikkailujännitys ehkä ajaa keräämään koirat kasaan vuosi toisensa jälkeen. Nykyään ystäväporukka vaan lisääntyy vuosi vuodelta, sillä kaikki haluavat lähteä haistelemaan suuren maailman menoa – joko koirien kanssa tai ilman.

Tänä vuonna Maailman Voittaja 2011 -näyttely kisataan Pariisissa Ranskassa 7.-10. heinäkuuta. Sinne on ilmoitettu kisaamaan 32 548 koiraa ja näyttelyn alkuun on juuri nyt 21 päivää, 23 tuntia ja 25 minuuttia aikaa.

Viime hetken valmistautumista tehdään jo. Tulen kertomaan lähes päivittäin ennen matkaa, miten kuume nousee. Joko saa alkaa lähtölaskennan?