Hae tästä blogista

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Hakusanat, joilla Lemmikkitarhan blogiin on löydetty

Eilen selasin mielenkiinnolla blogini tilastoja. Minun on mm. mahdollista nähdä päivittäinen, viikottainen ja kuukausittainen kävijämäärä sekä blogin alusta lähtien kertynyt kävijämäärä.

Tämän lisäksi näen maat, joista blogissa on käyty ja hakusanat, joiden kautta blogiini on päädytty. Ehkä näillä on jotain merkitystä joissain muissa blogeissa, mutta minulle ne ovat ehkä eniten kivaa lisätietoa. Tämä tieto muuttui hyvin hauskaksi, kun katsoin viimeisen kuukauden suosituimmat hakusanat, joilla Googlesta on tänne päädytty.

Halikatti johtaa hakua, sillä siitä on tehty myymäläesittely ja uskon, että monipuolisena liikkeenä ja hoitolana moni sitä googlailee. Samoin "Klaukkalan eläinkauppa" viittaa siihen, että Halikatti on pidetty ja etsitty kauppa. Seuraavat kolme kärjessä aiheuttavat pientä hilpeyttä:
- jumppatossut
- Simo Silvonen
- eläinten kakkaa pihalla

Jumppatossuista tuskin blogistani saa muuta irti, kuin että niillä on varmasti kiva juosta näyttelykehässä. Eläinten kakasta tässä blogissa on paljon enemmän juttua ja se on ehkä yksi vakioaiheista niin kauan, kun eläimet sitä suoltavat. Eli ikuisesti.

Nimi Simo Silvonen ei sano minulle mitään, mutta sen Googlen kuvahakuun laittaessani saan tuloksissa oman koirani kuvia muutaman kappaleen. Simo on tietysti persoonallinen mäyräkoira joka ansaitsee vielä monen monta kirjoitusta, mutta kuka lie tämä hänen kaimansa?

"Kanin etuhampaat" on ollut hakusanana parilla kävijällä ja voin kuvitella miksi asiasta googlataan. Pitkäksi kasvaneet etuhampaat on huolen aihe omistajalle kun hampaat tunkevat suusta torahampaiden lailla.

"Koira lentokoneessa" on myös spesiaalitietoa, joka ei aukene ihan pelkästään lentoyhtiöiden sivuja selaillessa. Sieltä löytyy kuljetusehdot, mutta ei kaikkea sitä käytännön tietoa, jota kentällä olisi hyvä tietää. Toivottavasti artikkelistani ja rönsyilevistä teksteistäni on hyötyä niin koiransa kanssa matkustaville kuin muillekin aikaansa kuluttaville ja tietoa etsiville.

Tässä kaikille jumppatossu-hakusanalla tähän kirjoitukseen osuville kuva "jumppatossuista" tai tossuista, joilla esitimme kasvattajaryhmän Pariisissa Maailman Voittaja -näyttelyssä. Lisäksi toivotan onnea heidän sielunelämälle, joka etsivät hakusanoilla "eläinten kakkaa pihalla" tietoa googlesta!


perjantai 19. elokuuta 2011

Ratsastus on kestävyysurheilua

Samalla otsikolla löytyy artikkeli tuoreessa Hippos-lehdessä, jota julkaisee Suomen Ratsastajainliitto.

Hevosen hajun lisäksi ratsastuksen jälkeen haisee HIKI!

Artikkelissa kerrotaan, mitä Oulunsalon ammattikorkeakoulun fysioterapian opiskelijoiden Anniina Mörsärin ja Riikka Pitkäahon opinnäytetyö on tuonut esille. Reippaasti ratsaille on poikittaistutkimus ratsastuksen fyysisestä kuormittavuudesta. Se muuttaa käsityksiä ratsastuksesta liikuntana.

Moniko teistä on kuullut, että ratsastus on vain istumista hevosen selässä? Tao miten siinä voi tulla hiki? Ratsastusta vähätellään usein urheilumuotona kommentein, että lajissa työn tekee hevonen, ja ratsastaja vain istuu kyydissä. Nämä vähättelevät väitteet saavat tässä tutkimuksessa kyytiä.

64 ratsastajalla ja 64-80 minuutin ratsastusajoilla tehty tutkimus osoittaa, että kaloreita kului 87-1046. Minimisyke oli ratsastajilla 101 ja maksimisyke 174 lyöntiä minuutissa ratsastuksen aikana.

Ajatelkaa! Jos  30-60 vuotiaan noin 60-kiloisen istumatyötä tekevän naisen päivittäinen energiankulutus on vajaa 2200 kaloria, josta perusaineenvaihdunta kuluttaa noin 1600 kaloria. Ratsastuksen jälkeen on riski jopa laihtua.

"Ratsastus on keskilakorikulutuksen ja sykkeen mukaan kohtalaisen kuormittavaa kestävyysurheilua. Jotta kestävyysliikunnasta olisi hyötyä, sitä pitäisi harjoittaa 2-3 kertaa vikossa. Säännöllisesti ratsastamalla voidaan vähentää riskiä sairastua muun muassa sydän- ja verisuonitauteihin, tyypin kaksi diabetekseen sekä kohonneeseen verenpaineeseen. Ratsastus voi ehkäistä luukatoa lisäämällä ja ylläpitämällä luun tiheyttä" kirjoittaa Hippos.

Rentouttavan puuhastelun, mielen virkistyksen ja hevosten kanssa puuhastelun lisäksi harrastuksesta on todellista hyötyä terveydelle ja kunnolle.

Noustaan senkin vuoksi iloiten ratsaille!

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Eläimellinen keskiviikko

Potilas lepää hetken jotta jaksaa juosta kolmijalkana.
Eläimellinen sunnuntai -niminen bloginpätkä on jo kirjoitettu, joten jatketaan sarjaa keskiviikolla. Ehkä jatkossa nämä päiväraportit voi nimetä "Eläimellinen elämä 365/24/7".

Nenu aloitti aamupäivän pihajumpan hyppimällä aurinkotuolin päällä etupihalla sillä seurauksella, että yksi jalka solahti puupinnojen rakoon. Sisälle kuului kaameaa kiljuntaa ja kun pääsin ulos, Nenu seisoi oikea etujalka ilmassa. Se ei osaa näköjään kävellä kolmella jalalla vaan mätkähti aina päälleen ja kaulalleen maahan kun yritti liikkua.

Kannoin sen sisään ja annoin koti-apteekista löytyvää Metacamia sen ohjeen mukaan. Eipä sitä montaa tippaa tarvittu tuon kokoiselle pennulle.  Urhea pieni potilas litki ne kiltisti kielen päältä.

Nenu nukkui pari tuntia työhuoneessa jaloissani, kunnes totesi olevansa tarpeeksi tarmokas ontuessaankin. Niinpä koko loppuilta sujui tutuissa merkeissä, kun teinikolmikko Kepa, Baba ja Nenu riehuivat keittiössä.

Saisikohan jostain mäyräkoiran kokoisia trampoliineja, jotta nuo voisivat pomppia siinä ilman, että käyttäisivät pihan huonekaluja parkour-harjoituksiinsa?

Undulaatit Tipi ja Tepa pääsivät kesäretkelle. Nostin ne häkkeineen paistattelemaan ulos aurinkoon. Ohikulkevat traktorit olivat sisäseiniin tottuneille siipiniekoille ihmeellisiä, mutta muuten linnut virkistyivät aurinkokylvystä huomattavasti. Auringossa oli tänään reilu 20 astetta lämmintä, eikä tuullut juuri nimeksikään, joten vilustumisvaaraa ei ollut.

Toivon, että aurinko ja tuoreruoka innostaisivat pariskunnan pesimään. Laitoin niille viime viikolla  pesälaatikkon ja olen lisännyt niille nyt tuoreruokaa entistä useammin. Olen kokeillut kaikenlaista omenasta tomaattiin, mutta tälle urbaaniundulaattiparille ei tunnu kelpaavan juuri muu, kuin porkkana. Voikukan lehtiä Tipi nyppi palasiksi innoissaan kun annoin häkkiin niitä.

Martta laitumella.

Sillä aikaa kun linnut ulkoilivat, pääsi myös Martta-paksukainen ja Rumpali etupihaan pomppimaan. Nyt kun ei ole aitausta tarvitsevia pikkupentuja, toimii pentuaitaus hyvin kanien ulkoilualueena. Se pitää vain muutaman sekunnin aikuiset koirat ulkopuolella, joten koirat saivat nauttia muutaman tunnin sisäelämää ihan Nenunkin paikallaolon ja toipumisen vuoksi.

Illalla vielä oli ratsastustunnin vuoro, jonka jälkeen jokailtainen etupihajuoksutus mäyräkoirille joka on yleensä riehakas Simon toimesta. Tänään kaikkia eläinlajeja on kohdeltu tasapuolisesti.

Tänään en ole käynyt kuntosalilla, istunut sohvalla, huollattanut kynsiäni tai avannut telkkaria. Tai mitä "normaalit ihmiset" iltaisin tekevätkään. Tänään olen seurannut monen eläimen puuhia ulkoillessaan ja nauttinut loppukesän auringosta.

tiistai 16. elokuuta 2011

Paluu arkeen ja kotiin

Kahden kaupungin välillä matkustaminen ja eläinlauman organisointi vaatii aina jonkin verran ponnisteluja. Onneksi on iso auto ja kaikki koirat mahtuvat matkustamaan mukana. Samoin työ kulkee läppärilaukussa mukana osoitteesta huolimatta. Vain kanit ja undulaatit ovat pysyneet toistaiseksi koko kesän samassa paikassa, mutta niiden ruokinnasta on huolehdittu täällä Siuntiossa hyvin ystävien toimesta. Kolme kania asustaa kesäkaneina ystävien luona lähistöllä, joten sekin helpottaa kesän aikana hoitotoimenpiteitä.

Olen pystynyt näillä järjestelyillä olemaan pitkiä viikonloppuja Porissa, tekemään töitä sieltä käsin ja harrastamaan sieltäkäsin näyttelyitä ja koetoimintaa. Ilman sen ihmeellisempää lomaa nämä tauot ovat tehneet kesästä kesän ja antaneet vähän lomatunnelmaa työn oheen.

Eikä kesää ilman pentuja. Poriin syntyi uusimmat pentuni heinäkuussa (karkeakarvaisia mäyräkoiria) ja pomppiipa siellä myös kaksi pentuetta kaninpoikasia.

Tietysti se vaatii organisointia siirrellä laumaa paikasta toiseen, sillä mukana on seurattava tarvittava määrä hihnoja, ruokakuppeja, ruokaa, peittoja, kampoja, trimmausvälineistöä jne. Onneksi koirat ovat yhtä kotonaan molemmissa paikoissa, niin itselle paikkakunnan vaihto on helppoa. Samoin pakettiauto, jossa on kiinteä sekä turvallinen kuljetuskalusto ja paljon vakiotarviketta helpottaa kulkemista.

Koirilla on selvästi kaksi johtajaa ja kaksi kotipaikkaa. Ne ovat sopeutumisen mestareita, vaikka me ihmiset emme uskalla siihen useinkaan luottaa. Pikemminkin uskon, että mitä enemmän ihminen yrittää tasoittaa tietä ja kuoppia koiran elämästä, sitä huonommin sopeutuminen sujuu. Kun tervepäisellä ja hyvähermoisella koiralla on vakaa ja hermostumaton johtaja, joka ei tee kaikista muutoksista numeroa, ei koirakaan näe olosuhteiden muutoksessa mitään kummallista.

Ajatuksia ja kirjoitusten aiheita on kerääntynyt pitkin kesää ja ajettuja kilometrejä. Monesta kesän kokemuksesta voin ammentaa kerrottavaa vielä pitkälle talveen. Lehtien suurkuluttajana olen törmännyt moneen mielenkiintoiseen artikkeliin ja ilmiöön erityyppisissä erä-, koira-, hevos- ja sanomalehdissä, joita haluan jakaa teidän kanssanne. Monta tuotetestiä on tulossa. Samoin tapahtumien reportaaseja.

Ihana, ihana syksy ja arki palaa!

Nenu ja Baba ovat eläneet huoletonta koiranpennun elämää koko kesän.