Minulla oli lainassa ja seurana Vitillä kolmen viikon ajan Pörrö-kani, joka kuitenkin on vasta vuoden ikäinen ja hiukan häveliäs. Tietysti.
Vaikka minusta ystävyys miehen ja naisen kesken on kaunis asia, tässä kohtaa se oli vähän liian yliarvostettua. Olin malttamaton ja olisin toivonut niin mieluusti jotain actionia, mutta Pörrö ei vaan osoittanut merkkiäkään luonnon kutsusta.
Tänään petti MINULTA hermot ja laskin, että nyt on parisen viikkoa mahdollisesta h-hetkestä jos noilla kahdella on tärpännyt. Niinpä tongein oksalla varovasti heinäkasaa kopin suuaukon kohdalta. Ja mikäs sieltä heti tunkikaan oletettua äitikania vastaan? Kaksi hassua kaninpoikaa! Onneksi kännykkä oli lähellä ja sain kuononpään ikuistettua.
Niin kuin tässä talossa ei olisi pentulaatikkoja tällä hetkellä jo muutenkin pari liikaa... Mutta nytpä onpi yksi pentuhäkki joukon jatkona. Ja kaninpoikia ainakin kaksi. Toinen vaikutti harmaalta (kuvassa) ja toinen ruskehtavalta. Pian ehkä näemme karvanlaadun ja korvien asennon, kun otukset tulevat ulos pesästään.
Pörrö-isähän on sekoitus kääpiöluppaa, leijonaluppaa ja vaikka mitä. Se on väriltään kaunis isabella, korvat ovat itään ja länteen ja karvaa naamasta pyllyyn. Viti puolestaan on albiinon värinen hermeliini. Toivottavasti saadaan kesäiloksi oikein kunnon pomppivia sekasotkuja kaikissa väreissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti