Kaupanpäälliset ja muut härpäkkeet koirankaupassa

Suomesta on tulossa Amerikkaakin amerikkalaisempi monessa asiassa. Koirankaupassa sen jo myöskin huomaa.

Soma pallero, vasta elämän ensi hetkiä viettämässä. Tulevaisuus on suuri kysymysmerkki.

Elävän eläimen kauppaan sovelletaan ihan samoja lakeja, kuin esimerkiksi televisioon, kuten ole aiemminkin kirjoittanut. Tai vaikka autoon. Autoon voi saada talvirengaspaketin tai uudet stereot kaupan päälle. Tai kilometritakuun johonkin erikois-erikois-vaihtoautoon, siis käytettyynkin.

Kumpa olisivat terveitä. Sitä kasvattaja toivoo.

Jos ostatte koiranpennun, valitsetteko te sen sillä perusteella, onko kasvattaja hyviä koiria, kasvattanut ehkä enemmänkin kuin yhden pentueen ja osaa täten neuvoa sinua perävalojen sammumisen jälkeenkin? Ehkä toivot, että vanhemmat on hyvin terveiksi todetut tutkimuksissa? Koirilla on rekisteripaperit tai joku todiste, että ovat sitä, mitä myydään?

Niinhän sitä luulisi. Kun vastailee puhelimeen koiranpentuja pentulaatikossa, epäilen itseäni autokaupan omistajaksi. Aina en tiedä kysytäänkö oikeasti elävää eläintä vaiko jotain tuotteistettua tavaraa, statussymbolia, pehmonallea tai vauvaa. Fiatia, Ferraria, tai Fordia.

Kaikenlaisia autokauppiaita alalla todella onkin. Metsästysmäyräkoiria myydään ajotakuulla ja kaikilla muilla takuilla. Jos koira ei aja siihen ja siihen ikään mennessä, saa uuden pennun tai rahat takaisin. Jostain kuulin hyvän esimerkin siitä, mitä yhteistä yleneväisyyksiä yleensä löytyy (kanakoirien) käyttövalioiden omistajissa. He ovat omistaneet aiemminkin käyttövalion tai ovat VR:llä töissä.

What? Joko osaavat kouluttaa tämän vaativan osaamisen koiralleen tai heillä on rukasti aikaa työnsä puolesta. Minä uskon myös tähän. Se on omistajasta kiinni, mistä koirasta tulee käyttövalio. Ensimmäinen edellytys nimittäin on, että koira viedään kokeeseen. En tiedä yhtään koiraa, joka täyttäisi koeilmoittautumisen itse ja hakkiutuisi paikan päälle omin voimin.

Yksikään mäyräkoira ei aja metriä eikä minuuttiakaan peuraa olohuoneen nurkassa. Eikä käyttökokeiden ykköstuloksia tuoda koiratarhaalle. Metsään on mentävä. Isäntä edellä ja koira perässä. Ja siellä olisi tovi viihdyttäväkin, jotta koira oppii sen taidon. Sitä ei ole siihen kasvattajan luona ohjelmoitu valmiiksi.

Terveydestäkin on tullut kauppatavaraa. Saat osan hinnasta takaisin, kun käyt terveystutkimuksissa. Se on tietysti kannustavaa toimintaa, ja auttaa pitkällä aikajänteellä rotua, kun kotikoiristakin tiedetään terveystuloksia. Yleensähän vain jalostuskoirat ja niiksi aiotut on tutkittuja. Siksi sekarotuiset onkin niin terveitä – ja muualla Euroopassa kasvatetut – siellä ei tutkita, niin ei ole sairaitakaan.

Emän hyvä luonne ja huoma ei riitä. Nyt kysytään kaupanpäällisiä, takuita ja kauppasumman palautuksia.

Kerran minulta kysyttiin, että miksi minun pennut on 50 euroa kalliimmat, kuin toisen kasvattajan. En tiennyt millaisesta pentueesta on kysymys, mutta esitin vastakysymyksen. Onko sen halvemman pentueen vanhemmat esimerkiksi selkäkuvattu? Vastaus oli, että ei. Kysyin puhelimen toisessa päässä olevalta, että tietääkö hän, paljonko selkäleikkaus maksaa, jos mäyräkoira tai muu koira halvaantuu? Eipä hän tiennyt, että se maksaa 2 000 euroa. Mikään tutkimus ei ole tae mistään, mutta ainakin ostaja tietää silloin terveyden osalta, millaisista vanhemmista on itselleen koiraa ostamassa. Ja ostaja velvoitetaan Kennelliiton kauppasopimuksessa ottamaan selvää ja tutustumaan kaupan kohteeseen, eli mitä ostaa.

Viimeisen parin vuoden aikana olen kuullut kysymyksen pentupaketista. Kuuluukohan sellainen koiran hintaan? No joo, eri ruokafirmat sponsoroivat kasvattajille pentupaketteja, joissa on tosin enää laman vaikutuksesta vain ruokapussi, muovinen viilipurkkia vastaava mitta ja esite. Ennen ruoka oli pakattu ehkä kylmälaukkuun – jotka olivat tosi haluttuja monelle ei-koiraihmis-kaverilleni. Tai paketissa saattoi olla huonolaatuinen talutin ja joku lelu. Mitätöntä Kiinan rihkamaa joka tapauksessa kaikki. Rahassa mitattuna noin euron arvoisia ruokaa lukuunottamatta.

Mitä, että? Ai pentupaketti? Mitä, jos pennulla kuitenkin olisi vaikka neljä jalkaa ja yksi pää sekä kaksi näkevää silmää? Näin en ole vastannut, mutta ajatellut. Kun näkee valtavasti vaivaa astutuksen eteen ajamalla vuorokauden pohjoisiin, asumalla astutusreissulla hotellissa, valvomalla muutaman yön synnytyksen ja vastasyntyneiden pentujen kanssa, hoitamalla niitä muun työn ja kodin ohella 2 kuukautta, sitä toivoo kaikkea hyvää pennuille. Ei mieti pentupaketin kattavuutta... Se on kyllä totuus ainakin minun kohdalla, vaikka lelun ja joskus palan peittoa pennut saavatkin. Aina on kädet ristissä, että ei tule sairauksia tai mitään muuta vakavaa. Että koira olisi sellainen, mitä perhe toivoo ja olisi iloinen siitä.

Voin kuvitella, että tällaisia pentupaketteja mainostaa kotisivuillaan ensimmäistä pentuetta tekevät kasvattajat. Se on hienoa. Ja ostajilla on varmasti kivaa. Se ei ole ollenkaan huono juttu. Tottakai saa antaa vaikka purjeveneen koiran kylkiäisenä, jos tykkää. Silloin se ei ole kivaa, kun tuo oheistoiminta vie vaan huomion pois siitä, mitä ollaan myymässä. Koiraa, joka voi aiheuttaa uudelle omistajalleen seitsentuhatkertaisesti pentupaketin hinnan verran eläinlääkärikuluja, jos huonosti natsaa. Tai kasvattaja ei ole lukenut kotiläksyjään ja tehnyt perustyötä kunnolla. Että pistetäänkö pakettiin ja tästä kaupan päälle vähän kylkiäistä?