Minun pienokaisella on kotona hyvät ja jousitetut yhdistelmärattaat. Sitten kulkee autossa ultrakevyet kaupparattaat ja tallissa kapeat, mutta kestävät Brion rattaat.
Meillä on talliin matkaa vain pari sataa hassua metriä. Mutta ei tuikun tuikkua pylvään nokassa lähimaillakaan. Pimeys täällä on nielevää. Ainakin 160 cm äiti lastenrattaineen humahtaisi pimeyden sekaan kadoksiin ikiajoiksi. Tai ainakin kunnes aamu sarastaa. Siksi karautamme syyspimeällä talliin autolla. Siellä kävelemätön ponipoikani saa tarkkailla touhujani rattaista ja kun työnnän häntä mukana puuhissa.
Rattaat on muut ajat parkissa tallilaatikoiden vieressä. Ne on vielä vähän isot, joten ponipojan selän takana on taiteltuna yksi puhdas satulahuopa. Onneksi tallissa on myös tyhjiä karsinoita sitä aikaa varten, kun pienokainen alkaa kävelemään. Saa laittaa poikasen karsinaan hiekkalelujen kanssa ja ovi kiinni niin ei huomaamatta karkaa (vitsi!!).
Itse asiassa yksi tyhjä karsina oli käytössä edellispäivänä, kun yksi hevosista pääsi ulkona vapaaksi. Työnsin rattaat karsinaan ja suljin oven, jotta vauva on turvassa, josko hevonen ryntää talliin sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti