Lepakkoretkellä kirkkomaalla lauantai-iltana

Onko terveellistä notkahdella ja horjahdella baarissa lauantai-iltana? Ei sitten varmaan (imettävä äitiyslomalainen katkerana tilittää). Ei kuulosta kovin terveeltä lähteä kirkon pihallekaan odottamaan pimeän tuloa. Se oli kuitenkin jännä kokemus.

Viime lauantaina osallistuimme ystäväpariskunnan ja meidän pienten vauvojemme kanssa lepakkoretkelle. Inkoon - Siuntion Ympäristöyhdistys ry järjesti tilaisuuden, jonka alussa kuulimme mielenkiintoista tietoa. Lepakkotutkija Kari Salovaara kertoi mm. seuraavia asioita, joita listaan ulkomuistista:

- Lepakoita on kaikista nisäkäslajeista 20 %
- Suomessa on 13 lepakkolajia
- Lepakot lähtevät liikkeelle 20 minuuttia auringon laskun jälkeen
- Lepakot eivät lennä pilkkopimeällä (muistaakseni)
- Lajit voi erottaa eri taajuuksien äänestä (siihen oli paikalla 3 laitetta)
- Nuorten lepakoiden "juttelun toisilleen" voi kulla paljaalla korvalla
- Yleisin Suomessa on Pohjanlepakko
- Lepakolla ei ole pesää vaan piilo
- Lepakko käyttää piiloinaan puunkoloja ja erilaisia rakoja
- Suuaukoksi riittää 20 mm
- Lepakkopöntössä on suuakkona 20 mm rako pohjassa
- Lepakkopönttö pitää sijoittaa niin, että alhaalla on vapaata lentotilaa
- Lepakot saa vain yhden pennun
- Ne keskeyttävät raskautensa horroksensa ajaksi
- Lepakko muuttaa välillä horrospaikkaansa talvella
- Lepakko painaa vain 15 grammaa
- Yksi tutkija on kuollut lepakosta saatuun rabiekseen
- Lepakot elävät vesistöjen lähellä
- Ne syövät hyönteisiä

Paikalla olijoista oli ehkä 1/3 lapsia. Voin kuvitella, miten jännittävältä retki heistä tuntui. Taskulamppuja kokeiltiin pimenevässä illassa kirkon seinään ja puiden oksiin. Mekin naurettiin, että pitäisikö vauvat ripustaa rintareppuun pää alaspäin ihan teeman mukaisesti.

Paikalla oli laitteita, joilla lepakon äänitaajuus saatiin ihmisen kuultavaan muotoon. Älkää kysykö mikä laitteen nimi oli. Detektori?? Yhdessä oli näyttöruutu, josta ääniaallot näkyivät myös graafisena. Joku todella tekee laitteita tällaiseenkin tarkoitukseen! Kunnioitettavaa.

Oli erittäin hauskaa, että tällainen järjestettiin. Kiitos vaan, jos joku järjestäjistä eksyy tälle blogin kantille. Lisää näitä!

Otan selvää, millainen pitää olla lepakkopönttö mitoiltaan muuten kuin suuaukon osalta. Sellaisen haluan ehdottomasti tehdä ensi kesäksi. Lepakosta muodostui sympaattinen kuva entisen verenhimoisen ja hiirimäisen lentelevän hahmon sijaan. Kannattaisi harkita käärmeretkiä, jos se saisi vastaavan reaktion aikaan ihmisissä. Tai no...

Aikamme kirkkoa kierrettyämme ilman näköhavaintoa pienenpienestä lentävästä nisäkkäästä, meille tuli nälkä! Nämä verenhimoiset ja imettävät nisäkäslajimme naaraat halusivat salamipizzaa. Sepä olikin vaikeampaa kuin lepakon löytäminen. Sitä ei lopulta tästä maalaiskylästä saanut kuin huoltoaseman pakastealtaasta klo 21 lauantai-iltana.

Ihanan rauhallinen, mutta luonnonystävälle oikein sopiva maalaiskylä. Siuntio mussukkamme. Lepakoineen kaikkineen.

Paikalla oli arviolta 50 ihmistä kuuntelemassa luentoa pimeää odotellessa.

Siellä niitä jossain on varmaan räystään alla tai kiven kolossa piilossa.

Mistähän saisi vielä pizzaa...? Ystäväni näyttää
kännykän valossa tunnelmaan sopivasti pelottavalta.
Vähintään verenhimoiselta vampyyriltä.

Pitkäkarvainen mäyräkoira mainonnassa

"Oma rotuni" on yli 20 vuotta ollut pitkäkarvainen mäyräkoira. Sydäntä lämmittää nähdä mäyräkoira – ja aina varsinkin pitkäkarvainen versio jossain tuotteiden etiketeissä tai mainonnassa. Tänään näin pelkästään Citymarketissa kaksi mäyräkoiran kuvalla tai sen osalla myytävää tuotetta parin metrin matkalla.  Tietysti eläintarvikehyllyjen välissä.

Toinen oli Pedigree koiranruoka ja toinen Denticks purutikut. En ole aivan niin rotutietoinen, että kuononpäästä tunnistan koiran rodun, vaikka kokemusta rodusta on pitkältä ajalta. Dental purutikkujen koirasta olen kuullut huhua varmalta taholta ja se kuulemma on pitkäkarvainen mäyräkoira ja siitä kääpiöversio nimeltä Pekka.

Aivan selvä mäyräkoira. Luultavasti kääpiöversio pitkäkarvaisesta.

Tuttu kuonon asento, mutta tästä olen saanut vinkkiä jotta olisi mäyräkoiran kuono.

Mäyräkoira kaulapannassa

Rotujutut myy. Tässä on ihan laadukas kaulapanta, jonka näin Ruotsissa Hund & Katt myymälässä. Hinta oli jotain 30 euron kieppeillä.

Sänkkäri

Olen pari kertaa käyttänyt puhuessa tai sosiaalisessa mediassa termiä sänkkäri. Toisille se saa hymyn naamalle, sekä valtavan kaipuun fiiliksen nuoruusvuosiin. Katse lasittuu ja näen miten muistot kiitävät ajatuksissa kiitolaukkaa.

Toiset pälyilevät epäuskoisena ympärilleen, ovatko ainoita, jotka eivät ymmärtäneet, mikä se termi oli.

Nyt se paljastetaan: sänkipelto. Niille, jotka ovat hyvin nuoria tai urbanisoituja kerron, mikä sänkipelto on. Se on viljapelto (esimerkiksi ohra, kaura, ruis tai vehnä), joka on puitu puimakoneella. Koneen jäljiltä korsi on katki noin 20 cm korkeudelta ja muistuttaa ehkä etäisesti pellavapäisen pojan tukansänkeä.

Sänkkäri on hevosihmisten kausiherkkua. Sen alkua odotellaan ja siksi kesän vaihtumista syksyyn voi jotenkin kestää paremmin. Sänkipellon avautuessa eteen maastolenkillä tai tallin vieressä sekä ratsastajan, että hevosen ryhti kohoaa kymmenen senttiä.

Tämä tapahtuu monille herkkua maistamaan päässeille jopa autolla ajaessa, kun ohitetaan upeamaisemainen ja silmänkantamattomiin jatkuva sänkkäri.

Pellon puolelle astuttaessa ensin ravataan pitkällä askeleella ja ehkä vähän pidemmällä ohjalla. Ravi on letkeän rytmikästä. Pellolla on kiva tehdä kymmenien metrien ympyröitä ja vaihdella mielen mukaan suuntaa, sillä tilaa riittää, eikä aidat rajoita kuvioita.

Kun alla alkaa rullata niin paljon, että raviin tulee ilmakuoppia raviaskeleen pidentyessä, on laukka enää ajatuksen päässä. Sänkkärillä hevoselle ei tarvitse antaa merkkiä laukasta, sillä se nostaa sen itse luonnollisena jatkeena ravin kiihtymiselle. Laukka alkaa isoina pyöreinä liikkeinä. Hevosen pää nousee etuviistosta, jossa se on ollut. Valppaustaso nousee molemmilla.

Nouset etuviistoon ja seisaalleen jalustimille. Kädet on koukussa vyötärön edessä ja pitävät kireinä ohjia. Pää on hieman takakenossa, jotta näet eteen ja ilma virtaa samalla kasvoille. Suljet silmät kahdeksi sekunniksi, kun räpytät silmiä ilmavirran osuessa niihin.

Tunnet, kuinka monta sataa kiloa lihasta ottaa laukka-askelia polviesi puristuessa kohti toisiaan satulaa vasten. Peppu ja selkä keinuu vielä laukan tahdissa pyöreänä. Mutta ei kauaa.

Kaviot alkavat tömistämään maata tihenevään tahtiin. Rummutus on tiheää ja voimakasta. Näet etujalkojen kaviot jo kaulan alla, kun askel venuu. Laukan keinuntaa ei ole, vaan se on tasaista nopeaa tärinää, jonka tunnet nilkoissa, pohkeissa ja polvissa niiden puristuessa satulaa vasten. Kädet on venuneet suoriksi eteen hevosen kaulan mukana.

Hevonen on venunut äärimmilleen ja maisemaa ei ehdi katsoa. On vain rummutus maata vasten ja silmäkulmista valuva vesi.

Vapaapudotus voimakkaan lihasmassan selässä kestää vain hetken, sillä pellon pää on lähentynyt sekunneissa kaukaisuudesta. Tuona hetkenä et ajatellut mitään. Oli vain voima, nopeus, tuuli vasten kasvoja ja vuotavat silmät. Pieni varovaisuus ja pelko vaarasta tulee vasta, kun tartut ohjiin pidättäen.

Nouset pystyasentoon seisomaan ja nojaat taakse, jotta saat ohjiin voimaa pysäyttääksesi vauhdin. Hiukan enemmän vetoa vasemmalla ohjalla koko kropan kääntyessä samaan suuntaan. Hevonen kääntää päätä alas vasemmalle ja kaartaa hiljentäen laukkaa.

Pian vauhti on saatu laskettua käyntiin jäähdyttelyravaamisen jälkeen. Aurinko on laskemassa ja metsän reunan yli loistaa vielä peltoon tehden sen kullan väriseksi. Hevosen kaulalla suonet pullottaa ja väri on muuttunut tummaksi hiestä. Sen kaula notkuu pitkänä edessä ja korvat ovat hörössä tyytyväisyyden merkkinä. Keinut lantion rytmissä satulassa. Rentous valtaa molemmat ja pyörittelet nilkkoja keinuvan käynnin tahtiin. Aaaaahhh... Elämä on ihanaa!

(Kirjoitettu kännykällä tallin penkillä hikisen ratsastusretken jälkeen viilennellessä).

Avaran paikan villitys valtaa sekä hevosen, että ratsastajan!

Perjantai on pahin

Näin äitiyslomalaisena onneksi on aikaa! Mitenköhän sitä muuten ehtisi kaikki asiat hoitaa?

Eläimellinen elämä alkoi klo 03, kun yksi koirani aloitti synnytyksen. Se on ensikertalainen, mutta rakennettu "niin kovasta puusta", että arvasin sen olevan tilanteen herrana myös tässä hommassa. Ja arvaukseni meni oikeaan.

Viimeaikaisten vähien yöunien ja pienen vauvan vuoksi oli helpottavaa, että osuuteni tässä synnytyksessä oli mitätön. Minua ei siinä tarvittu oikeastaan mihinkään. Silloin luonto hoitaa homman ja saa nauttia elämän ja luonnon ihmeestä.

Klo 5.30 kaikki oli ohi ja nukkuminen sai jatkua hetkisen.

Synnyttävää narttua ei voi jättää yksin synnyttämään ihan sen oman hengen ja komplikaatioriskien vuoksi. Kun seuraa vierestä 3 tuntia, varmistuu synnytyksen normaalista kulusta, eikä tarvitse valvoa jälkikäteen komplikaatioita epäillessä tai ajaa eläinlääkärille tarkistamaan tilannetta. Siinä menee helposti neljännesvuorokausi kaikkineen eläinlääkärille siirtymisineen, jos alkaa epäilyttämään joku asia. Yöaikaan varsinkin mahdollisimman epämukavaa verrattuna muutaman tunnin valvomiseen.

Kävin varmuudeksi jo kello 05 suihkussa, sillä aamulla oli tiedossa myös hammaslääkäri. Se oli kyllä hyvä taktiikka ja näin ei ainakaan venunut synnytys ihan kauhean myöhään. Se on aivan varmaa, että jos sovit jonkin viisi minuuttiakin kestävän asian monta päivää ennen tai jälkeen lasketun ajan, koira synnyttää juuri silloin. Oikeastaan näin voit varmistaa synnytyksen ajankohdan. Varaa jotain todella tärkeää tai arvokas tilaisuus, mitä on hankala perua ja a vot, narttu kuoputtaa avautumispolttojaan juuri silloin pedillään!

Lopputulos oli 3 urosta ja 2 narttua ja ehdin vielä tunnin nukkua synnytyksen päätyttyä. Yön tapahtumista ilahtuneena kerroin uutisen pentueesta hammaslääkärissä. Uusi hoitaja osoittautui kolmen mäyräkoiran omistajaksi ja mäyräkoirien suureksi rakastajaksi. Niinpä toimenpiteestä ei meinannut tulla mitään, kun minun piti vastailla noin kahteensataan kysymykseen nyökkäilemällä ja änkyttämällä kilo rautaa kidassa. Vältin nukahtamasta hammaslääkärin tuoliin, vaikka sitä pelkäsin etukäteen keskivaikeassa väsymystilassa. En olisi kuulemma ollut ensimmäinen niin hyväuninen.

Aamulla sain hiukan tehtyä ei eläimiin liittyvää työtäni, mutta siitä sitten jo siirryttiinkin taas tutuille raiteille kauppareissulla. Matkalla kaupoille kävin meidän omalla eläinlääkärillä tarkistuttamassa rupikoiran hoito-ohjeita ja ostamassa desinfiointiainetta koiraboxeille ja tiloihin. Sain antibiootin mukaan jo eläinlääkäriltä, joten apteekkivierailu poistui iltaohjelmasta. Meidän pikkukylän eläinlääkäriasemalla (Sjuvet) on kyllä uskomattoman hyvä tarvikehyllystö. Harvassa apteekissa on niin kattava valikoima eläintarvikkeita, salvoja, hoitoaineita ja ravinteita.

Meidän koirat rakastaa näitä ruskeaksi paistettuja
porsaannahka luita. Iso pakkaus kiitos!

Koirille tuli hankittua ruokaa ja luita sekä käytyä Mustissa ja Mirrissä. Samoin kävin tapaamassa ystävääni, jonka kanssa ehdittiin sopia seuraavista näyttelymatkoista sekä Norjaan, että Turkuun.

Kotiin palattuani kävin tallilla, mutta öisestä valvomisesta johtuen ratsastus jäi väliin. Josko oma turvallisuus oli myös mielessä, tänään myös mukavuudenhalu vei voiton. Sade kun inhotti maneesista huolimatta. Odessa sai omenaa ja rapsutusta.

Loppuillan ohjelmaan kuului rupikoiran karvojen ajelua ja ihon hoitoa, koirien ruokintaa, tämän blogin ulkoasun muokkaamista sekä kirjoitusta ja uusien pentujen ihailua. Eläimet ovat jo niin kiinteä osa elämää, että sitä ei aina hyvin edes tiedosta. Ne vievät silti suuren osan ajasta. Se, että se ei haittaa itseä on merkki siitä, että niistä nauttii kovasta työstä huolimatta.

Rupikoira vastaan myrkyt. Viikko 1

Tiistaista lähtien on projektinani ollut yhden pienen karkeakarvaisen rupikoiran hoito. Minulle tuotiin silloin monimutkaisten vaiheiden jälkeen koira uutta kotia odotamaan. Koiran oli tarkoitus lähteä uuteen kotiinsa viikonloppuna. Sen kunto oli kuitenkin oleellisesti odotettua huonompi. Se ei voisi tuossa kunnossa mitenkään muuttaa uuteen kotiin, jossa sen historiaa ei tiedetä tarpeeksi tarkkaan hoidon kannalta. Se pitäisi toimittaa eläinlääkärille välittömästi ja hoitoon pitäisi varata aikaa. Koiran edellisen omistajan kanssa keskusteltuani jatkosta, koira päätettiin jättää minulle hoitoon ja miettiä sen jälkeen, kun toipumista on tapahtunut, mikä on sen jatko.

Tämä edelleen iloinen hännänheiluttaja on asunut ulkotarhassa, josta se on saanut ehkä maaperästä bakteeritulehduksen tai aiemmista metsästysreissuilta on tarttunut bakteeri iholle.

Koiran poskessa oli sormenpään kokoisia punoittavia
ja osin märkiviä "rupia".

Koira on metsästänyt luolissa ja ollut tekemisissä mäyrien ja supikoirien kanssa, joista on voinut tarttua erilaisia bakteereja, jotka ajan kanssa ovat tehneet iholla tehtäväänsä. Ihan varmaa tietoa ei tässä kohtaa ole vielä diagnoosista, mutta vaiva on ollut kohtuullisen pitkäikäinen ja siksi pahentunut.

Ihan ensiksi aloitettiin Bayvantic valeluliuoksella tiistai-iltana, josko koiran turkissa olisi elämää, joidenkin ulkoloisten muodossa.

Heti keskiviikkona hoitotoimenpiteet jatkuivat eläinlääkärikäynnin jälkeen. Eläinlääkäri totesi, että koira ei ainakaan kärsi sikaripunkista tai sienestä. Ihon punoittaessa se päätettiin ensin pestä Malaseb shampoolla, joka on tarkoitettu bakteeri- ja sieni-infektioiden hoitoon. Punoittaviin rupiin ja märkiviin kohtiin laitoin 2,5 % hydrokortisonia. Varmuudeksi lääkäri pisti koiraan Dectomax -piikin, jolla lähtee aivan kaikki elävä eli sisä ja ulkoloiset. (Tätä injektiolääkettä ei saa laittaa colliesukuisiin koiriin!) Samoin kotiin päästyä rupikoiran korpinkynnet saivat kyytiä!

Toinen korvista oli myös rupinen, toinen normaali.

Hydrokortisonia laitoin myös torstaina kaikkiin kohtiin, joissa rupia oli eli kaulassa, kuonossa, poskissa ja korvissa.

Perjantaina oli vuorossa paikallinen "luottoeläinlääkärini", joka tuntee minut nyt joidenkin hoitotoimenpiteiden jälkeen ja on käynyt kotonani tarkastamassa pentuja. Nopean tilannekertauksen jälkeen hän suositteli myös antibiootin lisäämistä koiran hoitoon. Samalla hoito-ohjelmaan lisättiin myös Clorexyderm® spot gel.

Ensimmäisen neljän päivän myrkkysetti rupia vastaan. Kuuri ja hoito jatkuu.

Perjantaina uskalsin ajaa myös karvat koiran poskista, kuonon päältä ja kaulasta, koska iho oli rauhoittunut jo sen verran. Sen jälkeen geelin levittäminen onnistui helpommin. Onneksi koira ei selvästi tuntenut kirvelyä, sillä se makasi kiltisti paikallaan hoitotoimenpiteiden ajan.

Antibiootti jatkuu nyt useamman päivän. Pesen koiran vielä sen jälkeen, kun olen nyppinyt nypittävissä olevan karvan. Osa on hyvää ja karkeaa, osa taasen muuttunut ihmeellisen kuolleeksi. Eiköhän nämä kaikki myrkyt ja hoidot pian pure. Pitkittynyt vaiva on aina harmittava sekä hankala diagnosoida, joten hoito kannattaa aloittaa jo siksikin ajoissa. Tiettyyn pisteeseen voi itsehoitaa vaihtamalla ruokaa ja käyttämällä kaupan ja apteekin reseptivapaita tuotteita. Melko nopeasti kuitenkin kannattaa käydä eläinlääkärillä, eikä turvautua Googleen tai Wikipediaan.

Ilmaa autoon - turvallisesti

Tämä kirjoitus ei käsittele, miten ilmaa lisätään auton renkaisiin tai tulemaan pakoputkesta ulos. Nyt on kyse kuumasta ja raikkaasta ilmasta. Ensimmäinen on vaarallista ja jälkimmäinen toivottavaa oli autossa mitä tahansa elollista. 

Koirat ovat sisällä autossa ja pitäisi pysähtyä kesähelteellä kauppaan tms. asioille. Haastava tilanne. Jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta on ongelmia ilmassa. Olisi jätettävä vähintään ikkunoita auki ja saatava ilma kiertämään, ettei auto ole hetkessä yli 50 asteinen pätsi koirille. Vaikka pelkät avatut ikkunatkaan eivät pidä kuumuutta montaa minuuttia ulkona, jotain pitää keksiä hetken pysähdykselle.

 On olemassa yksi helpottava koukkulaite, joka auttaa asiaa niin, että takaluukustakin saa ilmaa virtaamaan. Useinhan koirat ovat takaluukussa ainakin farmariautoissa.

Koukku asetetaan takaluukun lukon vastakappaleeseen ja ruuvataan ruuvattava osa lähelle koukkua, jottei kukaan pysty sitä avaamaan liukkailla sormillaan.

Sen jälkeen painetaan luukku kiinni ja painetaan ovet keskuslukituksesta lukkoon tai takaluukun lukosta lukko kiinni. Koirat ja tavarat ovat turvassa, mutta tämä kapine pitää huolta, että ne saavat alareunasta ja sivuilta ilmaa.

Auto myös on paikallaan, kun tulet kaupasta, koska ovet ovat lukossa. Tämä kapistus maksoi noin 10 euroa Ruotsissa. Niitä saa myös Suomesta, mutta älkää kysykö mikä on tämän kapistuksen oikea nimi.

Valmistaja on paketin mukaan Karlie, joten sillä hakusanalla ehkä löytyy – jostain.

Aseta koukku takaluukun lukon
vastakappaleeseen.

Takaluukku kiinni ja ovet lukkoon.

Yksinkertaista ja ilma kulkee!

Eläinkaupassa Ruotsissa

Hieno idea värjätä akvaariohiekka.

Minulla on hullunkurinen tapa bongailla eri maissa eläinkauppoja. Enkä ole ainoa. Se on varmasti monen muunkin tapa hypähtää ovesta sisään, kun matkan varrella eläinkauppa näkyy.

Käyn katsomassa, mitä eri maissa lemmikeille myydään ja miten tuotteet vaihtelevat. Samoin onko hintataso samaa, kuin Suomessa. Minua kiinnostaa myös mikä lemmikkitrendi on missäkin maassa valloillaan, eli mitä lemmikeitä on myynnissä.

Omille eläimille on kiva tuoda jotain erilaista tuliaiseksi, mitä Suomessa ei ehkä näy. 

Häkkien hinta-laatusuhde on arveluttava.

Ollessani elokuussa Ruotsissa, kävin Tukholmassa Kungens Kurvan ostosalueella lemmikkikaupassa nimetlä Arken Zoo. Se oli todella valtavan kokoinen ja hyvin avara kauppa. 

Harpoimme ystäväni Karoliinan kanssa puolelta toiselle kauppaa. Alakerrasta löytyi koirien ja kissojen ruuat sekä tarvikkeet sekä akvaariot. Koiranruuissa oli edustettuina monet tutut, joita Suomessa myös myydään. Royal Canin oli varsinkin hyvin esillä.

Häkin muoto on taloudellinen kotirakentajallekin.

Huomion sai tällä kertaa värilliset akvaariohiekat. Ne olivat kiva piristys, koska vierekkäiset altaat oli sisustettu eri värein.

Yläkerrasta löytyi jyrsijöiden, kanien ja lintujen häkit sekä kissojen kiipeilypuut. Myös koirien pedit ja häkkejä löytyi yläkerrasta. Kanien häkkeihin löytyi ulkoversioita, jotka Suomessa pääasiassa on itse kyhättyjä erilaisia. Näissä häkeissä oli selkeästi saksalaista vaikutelmaa, mutta en tarkistanut missä ne oli tehty. 

Itselläni on pihalla saksasta tuotu häkki, joka näyttää yhtä kivalta, kuin kuvien häkit, mutta jonka laatu vastaa kolmen pienen porsaan majaa. Sen saa kettu tai hiiri puhallettua kumoon. Niinpä se poistuu käytöstä tämän kesän jälkeen.

 Häkit oli hauskasti esillä vihreällä ruohomatolla ja häkeissä oli sisällä pehmonalle pupuja.

Näistä häkeistä ehkä ottaisin vain idean ja rakentaisin itse vastaavan hyvästä puutavarasta ja hieman suuremmassa koossa. Häkkien hinnalla (noin 200 euroa) saa hyvää puumateriaalia mistä tahansa puutavaraliikkeestä ja vihreää pienisilmäistä lintuverkkoa esimerkiksi Bauhausista.

Lintuhäkki jota voi helposti siirtää.

Kolmiohäkissä on varsinkin hyvä idea ja se säästää verkon määrässä 25 % kun yhtä kanttia neliskulmaisesta häkistä ei tarvitse tehdä. Säästetyn verkon verran voi vaikka suurentaa kanin elintilaa.

Lintuhäkkivalikoimasta löysin yhden haavehäkeistäni. Se on iso (varsinkin undulaateille) ja alla on teline sekä pyörät. Näin sitä on helppo siirtää, kun imuroi sen alle pudonneet siemenet ja höyhenet.

Päivän hauskuudet löytyivät hamsteri/hiirihäkeistä. Kyllä on suunnittelija käyttänyt luovuutta putkia sekä liukumäkiä viritellessään hyllyltä toiselle ja häkkiä ympäri. Ihan varmasti tämä on kiva pienten lasten mielestä, joille hamstereita ostetaan "leluiksi". Häkkihän muistuttaa leikkitaloa, josta lapsi olisi suuremmassa koossa iloissaan. Täten ihmisen haaveet on toteutettu eläimelle – oikein vai väärin, no jaa.

Häkki liukumäkeen hullaantuneelle hiirelle?

Hamsteri ei varmaankaan voi pahoin kyseisessä häkissä niin kauan, kuin se on ehjä ja kaikki sen tarpeet tyydytetään ruuan ja puhtauden osalta. Yritän hetkeksi unohtaa käytännöllisen ja luonnollisen puoleni ja nauttia näistä väreistä. Kotiini ei kuitenkaan tällaista "hamsterisirkusta" tulisi.

 Uskokaa tai älkää, minun matkakumppanini osti koirilleen alelaarista hauskat pinkit puruluut. Niiden makuna oli "Bubblegum" eli "purukumi". Purkka! Hmm... Jälleen mietin mitä on ollut tämän tuotesuunnittelijan mielessä. Barbien koiralleko tämä luu oli myynnissä vaiko koiran omistajalle.

Hamsterien puuhamaa.

Eipä mitään, nämä luut kiersivät Södermanlandia autossani koiraboxeissa, mutta ei niihin kyllä kumpikaan kaverini koirista koskenutkaan. Ilmankos ne maksoivat reilun 50 senttiä ja olivat alelaarissa. Hymyilyttää tämä tapaus, mutta eipä niitä ostettu naama vakavana. Tässä tapahtui siis pieni eläinkoe, jonka tulos oli se, että ei kelvannut koirien syötäväksi.

Kungens Kurvan alueelta löytyy myös Hööks hevostarvikeliike, Hund & Katt lemmikkitarvikekauppa ja pieni Ratsastustarvike liike, jonka nimeä en enää muista.

Uskotko, että maistuu koiralle? En minäkään!

Kirjoitus jatkuu

Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo vuosi. Kerronpa tässä miksi. Tai näytän kuvin – kuvat kertovat ehkä enemmän kuin tuhat sanaa.

Olen viimeisen vuoden aikana toteuttanut uskomattoman projektin, eli saanut pojan. Pojan, joka täyttää ensi viikolla 4 kuukautta. Niinpä tähän eläinaiheiseen kirjoitteluuni tulee hieman vielä lisää syvyyttä elämänkokemuksen myötä.

Ja koska talossa on nyt pieni ihmisvipeltäjä, myös tämä blogi tulee pysymään sellaisena, että tätä voi lukea myös pienet sekä nuorisolukijat. Elämä on kuitenkin niin ihmisten kesken, kuten eläimien kanssa eläessä sekä iloa ja surua – luonnossa jopa julmaa. Täten kaikki tämä elämä tulee näkymään myös kirjoituksissani todellisena. Toivon, että tämä blogi täyttää sisällöllään monen pienen ja suuremman lukijan tarvetta olla eläimien lähellä.

Tällä blogilla ei ole minkäänlaista tarvetta opettaa tai olla ainoa ja oikea. Ei myöskään muiden yläpuolella. Kerron omista kokemuksista. Omista mielenkiinnon kohteista. Etsin tietoa ja kerron sen eteenpäin muillekin. Hoidan eläimiä oman tapani ja kokemukseni mukaan. Mahdollisimman järkevästi, luonnollisesti ja inhimillistämättä.

Päästän teidät mukaani ja elämääni kera eläinten.

Poikani ja koirani elävät yhdessä. Molemmilla on kuri ja jonkinlainen järjestys.

Kuljen ja reissaan – sekä eläimieni, että poikani kanssa.

Mukana elämässä – siis myös tallilla – on nykyään myös poikani.

Poika tutustuu eläimiin turvallisesti kanssani.

Molemmat antavat toisilleen lämpöä ja läheisyyttä.

Hakusanat, joilla Lemmikkitarhan blogiin on löydetty

Eilen selasin mielenkiinnolla blogini tilastoja. Minun on mm. mahdollista nähdä päivittäinen, viikottainen ja kuukausittainen kävijämäärä sekä blogin alusta lähtien kertynyt kävijämäärä.

Tämän lisäksi näen maat, joista blogissa on käyty ja hakusanat, joiden kautta blogiini on päädytty. Ehkä näillä on jotain merkitystä joissain muissa blogeissa, mutta minulle ne ovat ehkä eniten kivaa lisätietoa. Tämä tieto muuttui hyvin hauskaksi, kun katsoin viimeisen kuukauden suosituimmat hakusanat, joilla Googlesta on tänne päädytty.

Halikatti johtaa hakua, sillä siitä on tehty myymäläesittely ja uskon, että monipuolisena liikkeenä ja hoitolana moni sitä googlailee. Samoin "Klaukkalan eläinkauppa" viittaa siihen, että Halikatti on pidetty ja etsitty kauppa. Seuraavat kolme kärjessä aiheuttavat pientä hilpeyttä:
- jumppatossut
- Simo Silvonen
- eläinten kakkaa pihalla

Jumppatossuista tuskin blogistani saa muuta irti, kuin että niillä on varmasti kiva juosta näyttelykehässä. Eläinten kakasta tässä blogissa on paljon enemmän juttua ja se on ehkä yksi vakioaiheista niin kauan, kun eläimet sitä suoltavat. Eli ikuisesti.

Nimi Simo Silvonen ei sano minulle mitään, mutta sen Googlen kuvahakuun laittaessani saan tuloksissa oman koirani kuvia muutaman kappaleen. Simo on tietysti persoonallinen mäyräkoira joka ansaitsee vielä monen monta kirjoitusta, mutta kuka lie tämä hänen kaimansa?

"Kanin etuhampaat" on ollut hakusanana parilla kävijällä ja voin kuvitella miksi asiasta googlataan. Pitkäksi kasvaneet etuhampaat on huolen aihe omistajalle kun hampaat tunkevat suusta torahampaiden lailla.

"Koira lentokoneessa" on myös spesiaalitietoa, joka ei aukene ihan pelkästään lentoyhtiöiden sivuja selaillessa. Sieltä löytyy kuljetusehdot, mutta ei kaikkea sitä käytännön tietoa, jota kentällä olisi hyvä tietää. Toivottavasti artikkelistani ja rönsyilevistä teksteistäni on hyötyä niin koiransa kanssa matkustaville kuin muillekin aikaansa kuluttaville ja tietoa etsiville.

Tässä kaikille jumppatossu-hakusanalla tähän kirjoitukseen osuville kuva "jumppatossuista" tai tossuista, joilla esitimme kasvattajaryhmän Pariisissa Maailman Voittaja -näyttelyssä. Lisäksi toivotan onnea heidän sielunelämälle, joka etsivät hakusanoilla "eläinten kakkaa pihalla" tietoa googlesta!